Kuluneella vaalikaudella parlamentaarinen työryhmä pääsi yhteisymmärrykseen tki-menojen nostosta neljään prosenttiin bruttokansantuotteesta.
Nyt tutkimus- ja innovaatiopolitiikassa tulisi keskittyä laadulliseen pohdintaan keinoista ja tavoitteista, selviää tänään julkaistusta Teollisuuden palkansaajien Edistys-analyysistä. Analyysi tarkastelee suomalaisen tutkimus- ja innovaatiopolitiikan historiaa, uusia painotuksia sekä keskeisiä haasteita.
Analyysin kirjoittajien, väitöskirjatutkija Antti Alajan ja yhteiskuntatieteiden kunniatohtori Tarmo Lemolan mukaan tutkimus- ja innovaatiopolitiikan seuraava painopiste tulisi olla sen yhteensovittaminen ilmastopolitiikan sekä kestävän kehityksen tavoitteiden kanssa.
Lemola antoi julkaisutilaisuudessa tunnustusta parlamentaarisen työryhmän saavutukselle, mutta muistutti työn olevan vasta alussa.
Kansallinen strategia tarpeen
Tutkijoiden mukaan Suomessa on ryhdyttävä pikaisiin toimiin kansallisen tutkimus- ja innovaatiopolitiikan vision ja strategian laatimiseksi. Tki-politiikan laaja-alainen kehittäminen edellyttää vahvaa koordinaatiota, joka voitaisiin toteuttaa pääministerin johtaman tutkimus- ja innovaationeuvoston asemaa vahvistamalla.
Samalla myös julkisen puolen avainorganisaatioiden, kuten Suomen Akatemian, Business Finlandin ja Sitran, rooleja tulisi pystyä tarvittaessa tarkastelemaan uudelleen.
Lisäksi analyysissä huomautetaan valtion innovaatiotuen painopisteen siirtyneen pääomasijoittamisen puolelle 2010-luvulla, joten sitä tulisi tarkastella osana tki-kokonaisuutta. Julkisten hankintojen kohdistaminen ilmastoystävällisiin ratkaisuihin palvelisi tavoitetta saavuttaa hiilineutraalius vuoteen 2035 mennessä.
Paneelikeskustelussa esillä osaaminen ja pitkäjänteisyys
Julkaisutilaisuuden yhteydessä järjestettyyn paneelikeskusteluun osallistuivat liikenne- ja viestintäministeri Timo Harakka (sd.), eduskuntaryhmän puheenjohtaja Kai Mykkänen (kok.), Akavan puheenjohtaja Maria Löfgren sekä johtaja Ulla Heinonen Elinkeinoelämän keskusliitosta.
Löfgren korosti keskustelussa useaan otteeseen koulutuksen ja osaamisen merkitystä osana tki-politiikkaa. Löfgrenin mukaan osaajapula on suurin pullonkaula tki-investoinneissa. Myös tutkimuksen perusrahoituksesta tulisi pitää huolta, sillä tulevien vuosikymmenien haasteita ei vielä tiedetä.
Osaamiseen viitaten Heinonen huomautti olevan erittäin tärkeää, että Suomessa saadaan pidettyä kaikki mukana alakoulusta lähtien.
Analyysissä ehdotettu tutkimus- ja innovaationeuvoston roolin vahvistaminen sai kannatusta myös panelisteilta. Mykkäsen mukaan tulisi selvittää neuvoston mahdollisuutta tehdä itse esityksiä tki-rahojen käytöstä.
Panelistit olivat yksimielisiä pitkäjänteisyyden tärkeydestä tutkimus- ja innovaatiopolitiikassa. Harakka painotti neljän prosentin bkt-tavoitteen olevan kirjattu lakiin, joka osaltaan estää lyhytnäköisten muutosten tekemisen.
Yritysten mukaan saaminen tärkeää
Vaikka tuottavuuskehitys on Suomessa ollut viime aikoina vaisua, suhtautuivat panelistit optimistisesti tulevaisuuden mahdollisuuksiin. Harakka korosti etenkin 5g:n ja 6g:n potentiaalia. Mykkäsen mukaan esimerkiksi energiapolitiikassa ja päästöttömän sähkön tuotannossa on Suomelle valtavat mahdollisuudet tuottavuuden kasvuun.
Heinonen nosti esiin yrityksille suotuisan toimintaympäristön merkityksen, jotta yritykset investoivat ja innovoivat. Julkisen puolen tki-menojen lisäämisellä pyritäänkin saamaan aikaan vipuvaikutusta yksityisen sektorin investointien kasvulle.
Haasteen tki-politiikalle aiheuttaa Yhdysvaltojen mittava kansallinen vihreän siirtymän tukiohjelma. Suomen on panelistien mukaan vaikea pärjätä valtiontukikilpailussa, joten pienenä vientivetoisena taloutena tulisi löytää omat kilpailuedut.
EU:n tukiohjelmissa vaarana on Saksan ja Ranskan kansallisten intressien korostuminen tavalla, joka ei välttämättä palvelisi Suomea.
Teksti ja kuva: Pauli Unkuri
