Euroopan unioni ja Yhdysvallat pääsivät heinäkuussa kuukausien jahnaamisen jälkeen sopuun tulleista, jotka lätkäistään EU-maista Yhdysvaltoihin tuotaville tuotteille. Tulli on pääsääntöisesti 15 prosenttia.
Kauppasopimuksessa on muutakin sisältöä kuin tullit. Maallikon silmistä katsottuna sopimuksen saamapuolella on Yhdysvallat. EU:lle ja sen jäsenmaille jäi sovussa niin sanottu mopen osa, sopeutua ja maksaa. Toki osa laskusta lankeaa myös yhdysvaltalaisille kuluttajille, kun tullit nostavat hintoja, joita he joutuvat maksamaan eurooppalaisista tuotteista.
Suomalaiset elinkeinoelämän edustajat ovat ottaneet tullisovun urheasti vastaan, vaikka Yhdysvallat on Suomen kolmanneksi suurin vientimarkkina Saksan ja Ruotsin vanavedessä.
15 prosentin tulli on torjuntavoitto, sanoo yksi. Ratkaisun kanssa pystyy elämään, sanoo toinen. Tärkeintä on epävarmuuden poistuminen ja ennakoitumisen lisääntymien, todistaa kolmas.
Neuvotteluissa jokaisesta kymmenyksestä tapellaan kuin viimeistä päivää.
Joku talouden analyytikko uskaltaa pitää sopimuksen syntymistä jopa hyvänä uutisena. Laihakin sopu on parempi kuin lihava riita, kehtaa tähdentää eräs elinkeinoelämän edusmies, jonka suurimmat ansiot ovat tähän saakka olleet riidan kylvämisen puolella.
Asiasta vähän ymmärtävä maallikko on seurannut tullisovun uutisointia huuli pyöreänä. Taloudessa taitaa olla niin, että asiasta ja aiheesta riippuen vähän on joskus paljon ja paljon vähän. Tulleissa kymmenen tai viisitoista prosenttia kyllä kestetään valittamatta niin kuin miehet kestävät kovia löylyjä, mutta jossain toisessa asiassa prosentin kymmenykset ovat lähes maailmanloppu.
Ainakin työmarkkinaneuvotteluissa elinkeinoelämän edustajilla on toinen ääni kellossa. Kun puhutaan palkankorotuksista tai palkansaajien ostovoimasta, joskus prosentinkin vaateet tuntuvat vievän pohjan koko bisnekseltä. Neuvottelupöydässä jokaisesta prosentin kymmenyksestä tapellaan verissä päin kuin viimeistä päivää.
Lihavasta riidasta viis, kunhan ei tarvitse taipua vastapuolen vaatimuksiin, vaikka niille olisi perustelujakin. Lakkojakin ja epävarmuuden jatkumistakin voidaan kestää välillä viikkoja, vaikka kuuluisa laiha sopu toisi alalle ennakoituvuutta vuosiksi. Meininki on kuin talvisodassa, perkele, periksi ei anneta.
Tv-uutisia kotisohvalla katsova maallikko laittaa mietteliäänä toosan kiinni ja menee nukkumaan. Talouden isoa kuvaa ja elinkeinoelämän edustajien aivoituksia on vuosi vuodelta vaikeampi ymmärtää: sata miljardia sinne, sata miljardia tänne, pääasia on, ettei tehdassalissa mutteria vääntävä Virtanen saa satasta liikaa.
Jari Rauhamäki
Insinööriliiton viestintäpäällikkö
