Kansanedustaja Lauri Lyly tervehti aamukahvilla Laboren johtaja Mika Malirantaa.
Mika Maliranta on ollut työn tuottavuuden kanssa tekemisissä opiskeluajoistaan lähtien.
Tampereen Insinöörejä huolestuttaa työn tuottavuuden heikko kasvu.
Insinööri-lehti

Työn tuottavuus on monen tekijän summa

Tampereen Insinöörit ja neljä Pirkanmaan kansanedustajaa pohtivat maanantaina professori Mika Malirannan johdolla työn tuottavuuden problematiikkaa.

Tampereen Insinöörejä on jo jonkin aikaa huolestuttanut Suomen työn tuottavuuden verrokkimaita heikompi kehitys. Yhdistys kutsui Pirkanmaan vaalipiirin kansanedustajat Tampereelle lyhyeen aamiaisseminaariin miettimään, mistä heikko kehitys johtuu.

– Meitä insinöörejä kiinnostaa kaikki uusi, mutta myös ongelmat ja niiden ratkaisu. Työn tuottavuus kasvaa Suomessa heikosti. Tilaisuudessa on tarkoitus pohtia, mitä asialle voi tehdä, yhdistyksen puheenjohtaja Laura Saarinen sanoi avatessaan tilaisuuden.

Tampereen Insinöörien kutsuun vastasi myöntävästi neljä kansanedustajaa. Tamperelaisen hotellin kabinettiin tulivat kokoomuksen Pauli Kiuru ja Arto Satonen, perussuomalaisten Veijo Niemi ja SDP:n Lauri Lyly.

Tuottavuuden takana monta tekijää

Työn tuottavuuden kasvun takana oleviin tekijöihin kuulijat johdatteli Laboren johtaja, taloustieteilijä Mika Maliranta, joka on tutkinut muun muassa työn tuottavuutta ”enemmän ja vähemmän” koko työuransa ajan. Maliranta pitikin pitkän ja perusteellisen alustuksen asiasta.

Asia on tärkeä, sillä paljon puhuttu ja tavoiteltu talouskasvu syntyy työnpanoksen määrän ja työn tuottavuuden kasvusta. Jotta työn tuottavuus kasvaisi, tarvitaan lisää pääomapanoksia työpanosta ja työpanoksen laadun muutosta.

Malirannan mukaan Suomessa puhutaan innovatiivisesta kasvupolitiikasta. Tuottavuuden kasvua ja sitä kautta talouskasvua haetaan panostamalla innovaatioihin sekä yrittäjyydellä ja sen edellytyksiä parantamalla. Kolmas tekijä on kilpaillut, terveet markkinat.

– Työn tuottavuuden kasvu tulee kuitenkin yritysten tekemistä valinnoista. Se syntyy yrityksissä. Jos käytössä on yritystason aineistoa, yritysten yhteenlaskettu työn tuottavuuden kasvu on pienempi kuin mitä kansantalouden tilinpidon tunnusluvut näyttävät, hän sanoi.

Pieniä oivalluksia

Malirannan pitkä ja perusteellinen luento herätti paljon ajatuksia. Hän muun muassa painotti, että kansantalouden tilinpidon tunnusluvut eivät työn tuottavuuden osalta sovellu julkisen sektorin mittaamiseen.

Julkisen ja yksityisen sektorin problematiikka ja olosuhteet ovat erilaisia. Miten maanpuolustuksessa mitataan työn tuottavuuden kasvua, tai tehtävissä, jossa tavoitteena on ongelmien ennaltaehkäiseminen.

Maliranta myös painotti, että investoinnit eivät ole talouskasvun lähde vaan seuraus. On investointeja, jotka yritykset tekevät joka tapauksessa, sitten on investointeja, joita yritysten kannattaa tehdä paremman menestymisen ja tuloksen toivossa. Ensin mainittujen investointien merkitys talouskasvuun on Malirannan mukaan pieni.

Maliranta painotti, että markkinaehtoisen sektorin työn tuottavuuden kasvulla ja julkisen talouden vahvuudella on tilastollinen yhteys. Jos työn tuottavuus on yrityksissä heikkoa, julkisen sektorin talouskaan ei voi olla vahvaa.

Maliranta painotti luovan tuhon eli matalan tuottavuuden yritysten katoamisen ja työvoiman liikkuvuuden vievän kansantaloutta eteenpäin. Yritysten voitot syntyvät ennen muuta innovoivan työn tuottavuuden kasvusta.

Hänen mukaansa pelkkä koulutuksen ja osaamisen painottaminen ei paranna työn tuottavuuden kasvua. Se ei riitä, että työntekijät osaavat ja suoriutuvat tehtävistään paremmin käytössään olevalla teknologialla. Työn tuottavuus alkaa kasvaa, kun työntekijät osaavat ottaa uusia teknologioita käyttöön ja osaavat myös kehittää sitä.

Malirannan mukaan työn tuottavuuden rakentamisessa on kolme vaihetta. Tutkimus ja innovaatiot vaativat 3-5 vuotta, innovaatioiden testaaminen ja käyttöönotto markkinoilla toiset 3-5 vuotta ja niiden skaalaaminen 5-15 vuotta.

– Vasta tämän jälkeen niiden merkitys alkaa näkyä kansantalouden kirjanpidossa, hän sanoi.

Teksti ja kuvat: Jari Rauhamäki