Organisaatiomuutos! Ei kai taas! Miten minulle nyt käy! Entä meidän työyhteisölle!
Näitä mietitään yhä useammalla työpaikalla yt-neuvottelujen ja lomautusten tiimellyksessä.
Olemme ymmällämme muutoksen tahdista. Epävarmuus lisääntyy, kun osastoja yhdistetään ja toimenkuvia rukataan. Konsultteja ravaa työpaikoilla ja palavereja pidetään. Se, mikä eilen oli organisaation ydinosaamista, saatetaankin seuraavana päivänä määritellä ulkoistettavaksi toiminnoksi.
Voimmeko itse lainkaan vaikuttaa asioiden kulkuun tai saammeko edes riittävästi tietoa muutoksen suunnasta?
Joillekin muutos on iloinen asia ja kriisi koetaan mahdollisuutena. Toisille se on shokki, joka aiheuttaa melkeinpä vihaa. Henkilöstön sisälle voi myös muodostua konflikteja tai pieniä klikkejä, jotka voivat tarjota vertaistukea epävarmuuden kohtaamisessa. Pahimmillaan muutos voi tietenkin johtaa työpaikan menettämiseen.
Esimiehillä on nyt oltava oikeasti aikaa kuunnella alaisiaan ja paneutua heidän huoliinsa. Työn muuttuneista vaatimuksista pitää olla aikaa keskustella, samoin mahdollisuuksista itsensä kehittämiseen. Kun vaaditaan tulosta, on samalla tavoitteet, pelisäännöt ja vastuut oltava kaikille selvät.
Kriisin jälkeenkin on elämää, joten yhdessä muutos on hanskattava.
