Korkeastikoulutettujen työntekijöiden osuus on kasvussa kaikkialla Euroopan unionin alueella. Euroopan koulutettujen ja ylempien toimihenkilöiden neuvottelukunnan Eurocadresin uuden selvityksen mukaan jo vajaat 20 prosenttia työntekijöistä kuuluu näihin ryhmiin.
Selityksenä voidaan pitää työtehtävien vaatimustason nousua sekä panostamista koulutukseen ja oppilaspaikkoihin. Viidennes kaikista työntekijöistä on kuitenkin vain eurooppalainen keskiarvo. Maakohtainen vaihtelu korkeastikoulutettujen palkansaajien osuuksissa on melkoisen suurta.
Eurocadresin selvityksen vanavedessä joillekin saattaa tulla yllätyksenä tieto, että Liettuassa luku on EU-Euroopan maista korkein, lähes 30 prosenttia. Entisen Itä-Euroopan maissa on perinteisesti arvostettu koulutusta. Alhaisin osuus, eli vain hieman enemmän kuin joka kymmenes työntekijä on korkeastikoulutettu tai vastaavissa tehtävissä, on Italiassa.
Suomi kuuluu kärkijoukkoon. Täällä hiukan enemmän kuin joka neljäs työntekijä voidaan lukea selvityksen pohjakriteereinä olleisiin ISCOn (International Standard Classification of Occupations) I ja II-ryhmiin. Ruotsissa osuus on Suomea hiukan pienempi ja Tanskassa selvästi eli noin 20 prosentin tienoilla.
ISCO on YK:n Kansainvälisen työjärjestön ILO:n käyttämä ammattien luokittelu, joka jakaantuu 10 eri ryhmään. Näistä kaksi ensimmäistä tarkoittaa päällikkö- ja asiantuntijatehtävissä olevia työntekijöitä. Tyyppiesimerkkejä ISCO-ammattialoista ovat insinöörit, lainsäätäjät, opetusalan ammattilaiset ja terveydenhoidon asiantuntijat. Ne ovat samalla Eurocadresin jäsenryhmiä.
Nuorilla kovimmat paikat
Joka kolmas edellämainittuihin jäsenryhmiin kuuluvista työntekijöistä saa palkkansa julkiselta puolelta, loput yksityisiltä työnantajilta. Niihin luetaan myös järjestöt ja voittoa tuottamattomat terveys- ja sosiaalipalvelut. Näillä on tietyissä Euroopan maissa suuri merkitys.
Miesten ja naisten osuus ammattilais- ja päällikkötason työntekijöistä on lähes tasan. Naisia on 46 prosenttia. Mutta päällikköasemassa olevista kuitenkin selvä vähemmistö eli lähes tarkalleen kolmasosa on naisia.
Eurocadresin selvityksen mukaan suhteellisesti huonoimmassa asemassa ovat nuoret. Vastentahtoiset määräaikaiset työsopimukset ja osa-aikatyöt sekä työttömyys kohtaa eniten juuri heitä. Jo ennen laman iskemistä joka viides EU-Euroopan korkeakoulutettu nuori palkansaaja oli ollut työttömänä enemmän kuin kolme kuukautta.
Asiantuntijatyöntekijöiden määrittely vaihtelee
Korkeastikoulutettujen tai vaativissa tehtävissä toimivien ammattilaisten määrittely vaihtelee eri maiden välillä. Joissain maissa, kuten Ranskassa ja Italiassa, on erityismääräyksiä näistä ryhmistä. Iso-Britanniassa ja Hollannissa määrittely taas perustuu takaperoisesti asiantuntijoiden sulkemiseen pois työaikasuojelusta.
Sitten on joukko maita, kuten Suomi ja Ruotsi, joissa näitä ryhmiä ei ole täysin selvästi ja erikseen määritelty sopimuksissa tai kansallisessa lainsäädännössä. Suomessahan työlait pätevät kaikkiin työsuhteisiin, jollei toisin ole säädetty. Kaikissa maissa asiantuntija- ja päällikkötyöntekijöiden määrittely perustuu itsenäiseen päätöksentekoon sekä osassa tapauksissa johtoasemaan.
Järjestäytymistavalla ei eurooppalaista mallia
Akavalaisten ryhmien järjestäytymismallit ovat vaihtelevia Euroopassa. Suomalainen pääosin koulutustasoon perustuva tapa on voimassa muissa Pohjoismaissa sekä suomen kielen sukukielimaissa Virossa ja Unkarissa. Ruotsin ja Tanskan järjestelmät muistuttavat eniten suomalaista eli näissäkin maissa on vastaavat Akavat, STTK:koot ja SAK:koot.
Mainittakoon, että Virossa korkeastikoulutettujen järjestäytyminen on käymistilassa maan korkeastikoulutettujen keskusjärjestön TALO:n hajottua vähän aikaan sitten. Tämä ei kuitenkaan muuta sitä seikkaa, että Virossa järjestäytymisen yhtenä pääperusteena on tähän asti ollut koulutus.
Toista järjestäytymistapaa voisi osaksi kutsua alakohtaiseksi latinomalliksi. Nimittäin Ranskassa, Italiassa, Espanjassa, Portugalissa ja Romaniassa korkeastikoulutetuille palkansaajille on omat liittonsa tai osastonsa, jotka ovat kuitenkin osia jotain suurempaa alakohtaista kokonaisuutta. Kolmanneksi on olemassa erinäköisiä sekamalleja, jotka perustuvat historiaan tai maan omiin erityisoloihin.
Ammatinharjoittajien määrän lisääntyminen on noteerattu muuallakin kuin Akavassa. Esimerkiksi espanjalainen palkansaajakeskusjärjestö UGT on perustanut toimielimen tällaisia itsenäisiä työntekijöitä varten.
Pohjola johtaa järjestäytymisessä
Asiantuntija- ja päällikkötehtävissä olevien työntekijöiden järjestäytymisasteissa on suuria eroja EU-maiden välillä. Eurocadresin selvitys kertoo, että Pohjoismaat johtavat tätä kisaa runsaan 70 prosentin osuudella. Alhaisin se on Saksassa, Ranskassa, Espanjassa ja Puolassa, kun näissä maissa vain noin joka kymmenes ISCO-kriteerit täyttävä ammattilainen kuuluu liittoon. Muut maat ovat tältä väliltä.
Syitä Pohjoismaiden korkeaan järjestäytymisasteeseen ja joidenkin maiden matalaan voi hakea kahdelta taholta. Ensinnäkin Pohjolassa työntekijöiden kuuluminen ammattiliittoihin on yleistä kaikilla työntekijöillä. Yleisen järjestäytymisasteen tason sekä korkeastikoulutettujen järjestäytymisalttiuden välillä on yhteyttä.
Toiseksi Pohjolassa järjestöt ovat sekä ammattiyhdistyksiä että ammatillisia. Monissa maissa on sen sijaan erottelu palkansaajayhdistysten ja ammatillisia kysymyksiä hoitavien yhteisöjen välillä. Järjestörakenne on pohjoismaisesta näkökulmasta ikään kuin kaksinkertainen.
Korkeastikoulutettujen järjestäytymisasteet eivät näytä olleen viime vuosina sen paremmin suuressa nousussa kuin laskussa. Maailmanlaajuisen talouskriisin tuoman laman vaikutukset ei ole vielä tiedossa koko EU-Euroopan alueella. Eurocadres aikoo kuitenkin keskustella tästä aiheesta talven aikana.
Teksti: Markus Penttinen, kansainvälisten asioiden päällikkö, Akava.
