”Lain tuntemattomuus ei vapauta vastuusta; tuntemus sen sijaan usein”.
– Stanislaw Jerzy Lec
Euroopan unionin maista tehdyn arvion mukaan harmaan tai rikolliseksi katsottavan puuhailun osuus vaihtelee kahdestakymmenestä neljäänkymmeneen prosenttiin kansantuotteesta. Suomen osuus arvioitiin neljäsosaksi. Tämä tietää sitä, että jokainen joutuu työssään kohtaamaan ilmiön jossakin muodossa, usein yllättäen. On hyvä tykönänsä pohtia, mihin on valmis, sillä mahdollisilla vastuilla on taipumus tipahtaa esimiesportaan niskaan, suurimmat kalat päästäen. Omassa työssäni olen joutunut asian eteen muutaman kerran vuodessa.
FBI arvioi, että maailman sotilasbudjetista puolet kuluu lahjuksiin. Muun muassa Bofors Ruotsissa ja Patria meillä ovat kaupoistaan kärsineet; liikkeenjohdolle ja teknikoille tarjotaan selliä, mutta valtio-omistaja pysyttelee taka-alalla. Mitään asekauppaa ei pohjoismaissa kuitenkaan tehdä hallituksen tietämättä.
Maailmanpankilla on pessimistinen käsitys erilaisten avustusohjelmien tehosta, sillä esim. katastrofiavusta näyttää varsinaiseen kohteeseen riittävän 2–5 %. Asial le ei mahdeta mitään niin kauan kun maailmalla riittää pimeää rahaa säilöviä maita. Avustusjärjestöt peittelevät hyvin tietämäänsä tilannetta, koska elävät sen siivellä.
EU:ssa harmaa talous ja rikollisuus liittyvät ennen kaikkea kuljetuksiin, jätteisiin, kaavoitukseen ja työvoiman liikkuvuuteen. EU 15 -maat saivat liikkeelle jonkinasteista parannusta, mutta unionin laajennus on lamauttanut myönteisen kehityksen. Laajentuneen EU:n ongelma on, että rikollisuuden torjunnasta vastaaviin elimiin on tullut mukaan maita, joissa rikollista ja poliitikkoa ei erota edes sormenjälki. Ei tarvitse mennä sisämarkkinan ulkopuolelle törmätäkseen outoihin tapoihin.
Olin lähes untuvikkona ostamassa jatkojalostustehdasta Välimeren alueelta. Suuri satama oli neljän kilometrin päässä, joten paikka oli melkein ihanteellinen. Satuin kuitenkin kysymään viimeisen pätkän kuljetuksista, ja kiertelyn jälkeen ilmeni, että ainoa kuljetusliike veloitti tuplasti sen, mitä oli koko rahti sisä-Suomesta. Laitos oli myynnissä juuri tästä syystä.
Suomessa ei ole tutkimusta rakennussektorin harmaudesta, mutta Saksassa arvellaan sen osuudeksi hieman alle puolet kokonaiskustannuksista. Erikoisen hankala on tilanne rakennuspuolen uudisteille, sillä tehokkaiksi osoitetut ratkaisut eivät saa hyväksyntää ”yleisistä syistä” johtuen.
Vertasimme suomalaisen kertopuun ja samantyyppisen ranskalaisen betoni-innovaation hyväksymisvaikeuksia; ne olivat lähes identtiset. Suomen tilanteelle on vielä kuvaavaa, että rakennussektorin harmautta ei lainkaan käsitellä alan insinöörikoulutuksessa eikä tulevaisuuslinjauksissa. Kun nyt on alkanut veronmaksajien rahan revitys rakennushankkeisiin, on toivottavaa, että todelliseen kohteeseen menee suurempi osa kuin katastrofiavussa.
Ostoja tai hankintoja valmistelevat tai niistä päättävät ovat harmaan talouden luontaisia kohteita. Wärtsilän vanha vuorineuvos totesi, että ostopäällikölle pitää antaa potkut kolmen vuoden välein, niin varastaminen pysyy kohtuudessa. Perusohjeeksi kannattaa ottaa, että mieltymykset ja paheet on rahoitettava itse ja niistä on nautittava omalla ajalla. Inhimillistä heikkoutta käytetään häikäilemättä hyväksi; kansainvälisessä myyntimieskoulutuksessa tätä jopa opiskellaan. Tietotekniikka tekee toimista läpinäkyvämpiä, mutta avaa samalla kokonaan uusia mahdollisuuksia väärille käytännöille.
Harmaata taloutta ei päihitetä eettisillä koodeilla vaan omilla toimilla. Jos jokin käytäntö mielestäsi haiskahtaa, kysy siitä esimieheltäsi. Jos vastaus ei tyydytä, älä lähde mukaan. Tärkeää on myös säilyttää ohjeet ja dokumentit sellaisesta, jossa saattaa piillä harmaan talouden ulottuvuus. Useilla paljon kokeneilla on ns. PHfile; nimi tulee Pearl Habourista, jossa jenkit yllätettiin pahemman kerran. Tässä mapissa säilytetään se avainohjeistus ja omat ehdotukset, joilla voi olla merkitystä, jos joutuu vaikeuksiin. Hölmöille ja ahneille kun on aina tilaa vankilanmuurien sisällä.
