Ihmisen aivot eivät ole merkittävästi muuttuneet 70 000 vuoteen, mutta yhteiskunnan muutos on ollut huima. Kielen syntyminen teki mahdolliseksi nopean teknologisen kehityksen kivityökalujen käyttäjistä tietokonetta näppäileviin toimistotyöntekijöihin.
Aivotutkija Christina Krause kertoo Otty ry:n Työn uusi maailma -seminaarissa, että nykyihmisen ongelmana on se, ettei oman kehomme rajallisuutta osata ottaa huomioon. Ympäristön ärsykkeistä syntyy tietojen ylikuormitus, informaatioähky.
Epätäydelliset aivot
Aivojen perusrakenteet ovat kaikilla nisäkkäillä samat, mutta ihmisen erottaa eläimistä aivokuoren suuri pinta-ala. Ihmisen aivot ovat pitkällisen ”tuotekehityksen” tulos, eräänlainen kompromissi.
Ihmisaivot on optimoitu, joten luemme sanat kokonaisuuksina eivätkä pienet kirjoitusvirheet välttämättä haittaa ymmärtämistä. Tämä johtuu siitä, että tieto ei ole yhdessä hermosolussa. Muistot ja assosiaatiot syntyvät miljoonien solujen vuorovaikutuksessa.
Tulkitsemme maailmaa
Todellisuus ei kuitenkaan ole, mitä oletamme sen olevan, koska aistimme ympäristömme väärin. Näemme esimerkiksi salaman heti, mutta kuulemme sen viiveellä. Aivot muuttavat ristiriitaista kuulohavaintoa visuaalisen informaation perusteella tai tekevät havainnoista synteesin.
Krausen mukaan myös muisti on petollinen kumppani, koska ihminen muuttaa havaintojaan omaan maailmankuvaansa sopivaksi. Kahden todistajan tarinat eivät koskaan ole identtiset, sillä muistot korjaantuvat myöhempien kokemusten vaikutuksesta.
Onneksi informaatiotulvassa selviämistä helpottaa unohtaminen. Muistamme tämän päivän tapahtumista huomenna vain 10 prosenttia.
Teksti: Marika Viherlaiho