Kun juttelee uutta työtä etsivän insinöörin kanssa, usein esiin nousee kiinnostavien työtehtävien lisäksi myös kaipaus hyvinvoivaan työpaikkaan. Yt-neuvotteluiden, pätkätöiden ja kvartaalitalouden vaatimusten uuvuttamat asiantuntijat tuntevat, että heillä ei vanhassa työpaikassa enää ole edellytyksiä tehdä työtään. Pahoinvoinnin ilmapiirissä puitteet työskentelylle eivät enää ole suotuisat ja mukavat, tulosta ei synny.
Aika usein työhyvinvoinnista puhuttaessa juttu kääntyy työnantajan työntekijöilleen maksamaan palkkaan tai muihin etuihin. Lounas- ja liikuntasetelit, firman pikkujoulut ja muut henkilöstötilaisuudet ovat toki osa työtyytyväisyyttä lisääviä asioita, mutta eivät suinkaan tärkeimpiä.
On suorastaan ironista, että työhyvinvoinnista puhuttaessa ensimmäisenä nostetaan esille edut, joilla ei ole juuri mitään tekemistä itse työsuorituksen ja työyhteisön kanssa. Oikeudenmukainen palkkauskin on toki tärkeää, mutta korkeakaan palkka ei suojaa organisaation ongelmilta.
Työhyvinvointi syntyy pääsääntöisesti jostain muusta kuin aineellisista asioista. Työhyvinvointia tutkivien asiantuntijoiden mukaan avaimet hyvinvointiin ovat teoriassa erittäin yksinkertaiset. Työyhteisö, jossa sekä työnantaja, että työntekijät ovat sitoutuneita yritykseen, on usein hyvinvoiva. Työtehtävien mielekkyys ja mahdollisuudet kehittyä asiantuntijana ovat myös tärkeitä.
Myös erilaiset joustot lisäävät hyvinvointia. Etätyöskentely, mahdollisuus perheen ja työn yhteensovittamiseen ja joustavat lomakäytännöt ovat kaikki omiaan lisäämään asiantuntijan tyytyväisyyttä. Iso merkitys on myös puitteilla, joissa töitä tehdään. Laitteiden ja tilojen on oltava kunnossa, tarjottava mahdollisuuden kehittyä sen sijaan että ne vain mahdollistava perustyön tekemisen jokseenkin kunnolla.
Työhyvinvointi syntyy siis usein arjen pienistä teoista, vastuunkannosta, toimivasta organisaatiokulttuurista ja yhteisestä tahtotilasta. Tällöin myös työhyvinvoinnin sivutuotteena syntyy parempaa tulosta, ja sehän on kaikkien osapuolien yhteinen etu.
Työhyvinvointiin liittyvät kysymykset ja niiden ratkaiseminen ovat erityisen tärkeitä vaikeina aikoina. Juhlapuheiden sanahelinä ja hienot strategiatekstit eivät riitä, on siirryttävä sanoista tekoihin.
Niin työntekijöiden, työnantajien kuin koko yhteiskunnan kannalta on tärkeää, että ihmisiä ei polteta loppuun. Jokainen työuupumuksen takia pitkälle sairauslomalle tai työkyvyttömyyseläkkeelle jäänyt työntekijä on liikaa tilanteessa, jossa työuria pitäisi pidentää, ei lyhentää.
Anu Kaasalainen
Insinööriliiton asiamies
