Jokaisessa kunnon työllisyyttä, teollisuutta ja talouden näkymiä käsittelevässä seminaarissa kuuluu nykyään käydä vähintään puolen tunnin mittainen akateeminen keskustelu tai väittely siitä, synnyttääkö työvoiman tarjonnan lisääminen automaattisesti talouskasvua ja parantaako se työllisyyttä.
Tämähän on se mantra, jota muun muassa johonkin korkeapalkkaiseen virkaan Suomessa Ruotsista löydetty Juhana Vartiainen jokaisessa lehtihaastattelussa toistaa. Työvoiman tarjonnan lisääminen on kuulemma oiva lääke myös kestävyysvajeeseen, muusta puhumattakaan.
* * *
Suomen Pankin pääjohtaja Erkki Liikanen tunnustautui Teollisuuden palkansaajien seminaarissa Vartiaisen hengenheimolaiseksi. Liikasen mukaan hän on elävä esimerkki työvoiman tarjonnan lisäämisen voimasta.
Liikanen kuuluu sodan jälkeen syntyneisiin, niin sanottuihin suuriin ikäluokkiin. Kuten hyvin tiedämme, siihen aikaan suomalaiset olivat sikiäväistä kansaa, lapsia syntyi hyvinkin satatuhatta vuodessa.
Liikasen mukaan hänen ja kaltaistensa suurten ikäluokkien lasten kaipuu töihin synnyttivät parikymmentä vuotta myöhemmin maahan työpaikkoja eli työn kysynnän kasvu auttoi.
* * *
Täytyy tunnustaa, että Sievänen kuuntelee näitä juttuja aina huuli pyöreänä, koska ei niistä juurikaan ymmärrä. Sieväsen mielestä keskustelu kuulostaa vähän samalta kuin aikanaan varusmiehenä iltalomalla kapakkapöydässä käyty väittely siitä, kumpi oli ennen, muna vai kana.
Sieväsen järjenjuoksun mielestä työlle kyllä löytyy tekijä, jos sitä vain on. Nyt työvoimalle ei vain tunnu olevan kysyntää, jos viime vuonnakin yli satatuhatta työntekijää sai yt-neuvotteluissa jännittää työpaikkansa säilymisen puolesta.
Vaikka Vartiainen, Liikanen, Kiander ja kumppanit ovat kosolti viisaampia, saapi sitä silti epäillä, ettei pienten lasten vanhempien, eläkeläisten, varusmiesten tai tulevien maahanmuuttajien ajaminen jo entuudestaan tukossa oleville työmarkkinoille kovinkaan paljon auttaisi.
* * *
Kansainvälistyminen ja monikulttuurisuus aiheuttavat aina silloin tällöin pieniä ongelmia työelämässä.
Tuorein esimerkki tulee linja-autoliikenteestä. Vantaalainen bussiyhtiö kielsi yhtiön palkkalistoilla olevaan kuljettajaansa käyttämään turbaania, koska se ei sovi yrityksen virkapukuohjeistukseen. Kuljettaja puolestaan vetoaa uskonnollisiin syihin, hän kun on sikhi. Ilmeisesti aluehallintoviranomainen, vähemmistövaltuutettu tai joku muu viskaali tästäkin asiasta joskus sanoo painavan sanansa.
Joukkoliikenteen vankkumattomana kannattaja Sievänen toteaa, että viis turbaanista; pääasia on, että onnikan kuljettajalla on voimassa oleva linja-auton kuljettamiseen tarkoitettu, voimassa oleva ajokortti, ja kuljettaja on selvin päin.
