Vuonna 2011 Hartolasta Heinolaan muuttanut Peltosen suksitehdas on nykyään osa Rapala-konsernia. Tehtaanjohtaja Harri Pasilan mukaan suksiala on joutunut sopeuttamaan toimintansa koronavuosien epätodellisten myyntilukujen jälkeiseen aikaan.

– Jos joku sanoo alalla menevän hyvin, hän valehtelee. Kärsimme yleisestä taloustilanteesta ja markkinoiden kyllästymisestä. Suksiala on kyykyssä, valmistuksessa, ja myynnissä on tultu reilusti alas muutaman vuoden takaisista huippuluvuista, Pasila myöntää.

Hänen mukaansa kilpailu alalla on kovaa. Raha on kova konsultti, markkinoita hallitsevat muutamat suksivalmistajat, joilla on mahdollisuus vallata maastohiihdon markkinaosuuksia alppihiihdosta vuolluilla miljoonilla.

”Taistelua tuulimyllyjä vastaan”

Vaikka kilpasuksien myynnin osuus on vain 10–20 prosentin luokkaa, moni kuluttaja valitsee suksensa sen mukaan, miten eri suksimerkit näkyvät olympia- ja MM-kisoissa tai maailmancupin kilpailuissa.

– Maastohiihdon suksia markkinoidaan kuluttajille kilpaurheilun kautta ja se toimii. On siinä järkeä tai ei, tavallinen kuntohiihtäjä haluaa kuulua arvokisavoittajan kanssa samaan talliin, Pasila sanoo.

Peltosen kaltaiselle pienehkölle toimijalle kyyti alkaa olla kylmää etenkin markkinoinnin osalta. Fischer, Atomic, Salomon ja kumppanit syytävät rahaa ja suksipareja huippuhiihtäjille kiihtyvällä tahdilla.

Päijäthämäläiselle suksitehtailijalle on varattu kisassa sivustakatsojan rooli, jota Pasila ei suostu ottamaan.

– Markkinointi maksaa, ja sen kanssa on pakko elää. Siihen leikkiin lähteminen on juuri nyt taistelua tuulimyllyjä vastaan. Realiteettien ymmärtäminen ja hyväksyminen on aika usein viisautta, Pasila kuvailee.

Back to business

Pasilan vakaa aikomus on kuitenkin palauttaa Peltosen sukset takaisin kilpahiihdon huipulle. Ensimmäinen tehtävä on vakuuttaa suomalaiset huippuhiihtäjät siitä, että kotimaassa valmistetuilla suksilla voi edelleen yltää arvokisamitaleille.

– Suomalaiseen kilpahiihtoon on iskostunut ajatus, että täällä ei osata tehdä riittävän hyviä suksia. Junioreille Peltosen sukset vielä kelpaavat, mutta kotimaan absoluuttisen huipun lähestyessä merkki vaihtuu toiseen. Kyllä se harmittaa, turha sitä on kieltää.

Pasilan mukaan Heinolassa tehdään joka päivä töitä sen eteen, että tehtaan noin 25 työntekijän joukko palauttaa uskon suomalaisen kilpasuksen kilpailukykyisyyteen.

– Se päivä ei välttämättä ole kaukana, mutta sen saavuttamiseen ei riitä pelkkä tuotantoteknologinen kehitys. Se vaatii koko suomalaiselta hiihtoperheeltä myös ripauksen itsetunnon ja yhteistyökyvyn kasvamista, Pasila sanoo.

Yksinkertaista ja samalla vaikeaa

Suksen valmistaminen yksinkertaisen kuuloinen, mutta vaikea prosessi. ”Suksi ei toiminut”, on yleisin kilpahiihtäjältä kuultu kommentti epäonnistuneen suorituksen jälkeen.

– Suksen valmistamisen työvaiheet ovat sinällään helppoja, mutta monia asioita on vaikea automatisoida. Valmistuksessa on paljon käsityötä, joka tuo prosessiin lisää muuttujia, minkä takia kahta täysin samanlaista suksea on vaikea valmistaa, Pasila sanoo.

Hän korostaa, että tavallinen kuntohiihtäjä ei suksien välistä eroa huomaa. Maailman huipulla hiihtäjien väliset erot ovat pieniä, joten arvokisoissa suksen profiili, pohjan kuviointi ja voitelu voivat ratkaista kultamitalin kohtalon.

– Toki eroa on siinäkin, miten hiihtäjät tuntevat oman kalustonsa. Toisilla suksipareja on enemmän kuin toisella, joskus kenties liikaakin, Pasila pohtii.

Kevyt ja kestävä

Suksen rungon ydin on hunajakenno. Kilpasuksessa se on muun muassa ilmailuteollisuudessa käytetty, kevyt ja kestävä nomex-kenno. Muihin suksiin tehdas valmistaa kennon itse aaltopahvista.

Kennon sivuja kiertää vaneri tai puu. Valmiin rungon vanerilla tai pahvilla suljettuihin päihin liimataan muovia, josta muotoillaan suksen kärki ja kanta. Suksen pohja, sivu ja päällys ovat mallista riippuen lasikuitua, hiilikuitua tai niiden sekoitusta.

Osat liimataan yhteen kokoonpanopöydällä, jonka jälkeen suksen aihio laitetaan muottiin. Seuraavaksi muotti siirtyy noin puoleksi tunniksi suksipuristimeen, jossa suksen muoto ja profiili syntyvät.

– Suksipuristimen säädöt, kuten lämpö, paine ja puristimessa olevat säädettävät kiilat, muokkaavat suksen erilaisille hiihtäjille sopivaksi. Vaikka asetukset olisivat aivan samat, jokainen suksi on edelleen yksilö, vaikka samassa puristimessa samaan aikaan olevat sukset alkavat nykyään olla aika lailla identtisiä, Pasila kertoo.

Vanha rauta toimii

Peltosen tehtaalla on yhteensä 11 suksipuristinta. Jokaisessa on paikka neljälle suksiparille. Kilpasuksille on omat puristimisensa.

Peltosen suksipuristimet on valmistettu Makronin konepajalla Lahdessa 1980-luvulla. Peltosen mukaan suksien valmistamisessa vanhassa on vara parempi.

– Kun konepaja lopetti suksipuristimien valmistamisen, ostimme kaikki saatavilla olevat varaosat ja työkalut. Olemme korjanneet ja tuunanneet koneita tarpeen mukaan itse.

Puristamisen jälkeen suksen liimausten annetaan kuivua noin viikon, jonka jälkeen se viimeistellään. Suksi on kulutustavara, jonka pitää olla kuluttajan silmissä houkuttelevan näköinen. Suksen pinnan kuviointi ja väri ei ole yhdentekevä.

– Peltosen suksen väriksi on valikoitunut oranssi. Se painetaan pintaan tulostamalla ja silkkipainomenetelmällä, Pasila sanoo.

Skinit ovat tehtaan syömähammas

Pasila muistuttaa, että kilpasuksien osuus tehtaan tuotannosta on vain noin kymmenen prosenttia. Neljä viidestä tehtaan valmistamista suksista on perinteisen suksia.

– Peltosen noin kymmenen vuotta sitten markkinoille lanseeraamat voitelemattomat skinisukset ovat ilman muuta tehtaan syömähammas, se, mistä Peltonen maailmalla tunnetaan, hän sanoo.

Pasilan mukaan on vaikea tarkkaan arvioida, minkälainen tekijä vuonna 1945 suksien valmistamisen aloittanut yritys on globaaleilla suksimarkkinoilla. Tuotannosta vientiin menee noin neljännes.

– Sidevalmistajien arvion mukaan Peltosen markkinaosuus on noin seitsemän prosenttia. Näissä oloissa se on kelpo suoritus.