Kun sopimuspalokuntalaisen puhelin soi keskellä yötä, täytyy ponkaista ylös, kiskoa vaatteet päälle, rynnätä kotoa ja ajaa palo- asemalle.

– Aikanaan, kun asuin vielä porukoilla, äiti otti aikaa, kuinka kauan kestää hälytyksestä, että olen ovesta ulkona. Hän kellotti 45 sekuntia, kertoo Pusulan VPK:n ryhmänjohtaja Lauri Karhunen.

Paloasemalla siviiliasut vaihtuvat sammutusasuun ja noustaan paloautoon.

Suomi on jaettu riskiruutuihin, jotka määrittävät, kuinka nopeasti ensimmäisen yksikön pitää saavuttaa kohde. Pusulan alue kuuluu toiseen riskiluokkaan, mikä tarkoittaa kymmentä minuuttia. Palokunnan sopimus edellyttää kahdeksan minuutin lähtöaikaa hälytyksestä, oltiin sitten nukkumassa, töissä tai vapaalla.

– Virven unit alertin hälytysääni on paljon tehokkaampi herättäjä kuin herätyskello, Karhunen naurahtaa.

Tyypilliset matkat hälytystehtäviin Länsi-Uudellamaalla Pusulan asemalta ovat alle 30 kilometriä.

Pieni joukko auttaa

Pusulassa on noin 3 000 asukasta, ja hälytysosastossa on vajaat 20 jäsentä. Nuorisotoiminnassa on toiset parikymmentä henkeä.

– Jos junnujen jokaisesta ikäluokasta yksi jää toimintaan, se on hyvä.

Minimivahvuus, jolla hallista lähdetään tehtävään, on ryhmänjohtaja ja kolme miehistön jäsentä. Joskus lähtee viisi.

Karhunen aloitti toiminnassa kymmenvuotiaana. Täysi-ikäisenä hän pääsi hälytysvahvuuteen, ja tähän mennessä hän on ollut mukana 22 vuotta. Nyt hän toimii yhdistyksen puheenjohtajana ja ryhmänjohtajana pelastustehtävissä.

Keikkakelpoisuuden säilyttäminen vaatii 15 harjoitukseen osallistumista vuosittain. Hälytystehtäviä on tavallisesti 50–70 vuodessa.

Hätätilanteet vaihtelevat

Hälytystehtävissä on rakennus-, auto- ja maastopaloja, liikenneonnettomuuksia, vahingontorjuntatehtäviä ja muita viranomaisia avustavia tehtäviä, kuten lääkärihelikopterin lennonvarmistusta.

– Jos liikenteessä kohtaatte sinisiä vilkkuja, hiljentäkää vauhtia ja keskittykää liikenteeseen. Onnettomuuspaikan kuvaaminen herpaannuttaa liikenteen seuraamisesta. Meistäkin jokainen haluaa turvallisesti tehtävältä kotiin.

Henkilökohtaista kiitosta tehtävistä Karhunen kuulee harvoin. Yleensä kiitokset kohdistuvat koko porukkaan.

– Onnettomuuksissa osallisina olleiden kohtaamiset ja kiitokset ovat voima, joka ruokkii palokuntahenkeä. Eli autetaan, silloin kun on hätä.