Työsopimuslain mukaan työntekijällä on oikeus sairausajan palkkaan, jos hän on sairauden tai tapaturman vuoksi estynyt tekemästä työtään. Kun työsuhde on jatkunut vähintään kuukauden, työntekijällä on oikeus saada esteen ajalta täysi palkkansa sairastumispäivää seuranneen yhdeksännen arkipäivän loppuun. Oikeus kestää enintään siihen saakka, kun hänen oikeutensa sairausvakuutuslain mukaiseen päivärahaan alkaa.

Alle kuukauden jatkuneissa työsuhteissa työntekijällä on vastaavasti oikeus saada 50 prosenttia palkastaan.

Huolimatta työsopimuslain sääntelystä työehtosopimuksilla voi sopia sairausajan palkkaan liittyvistä ehdoista työsopimuslakia paremmin.

Esimerkiksi teknologiateollisuuden ylempien toimihenkilöiden työehtosopimuksessa on sovittu siten, että mitä pidempään on ollut työsuhteessa, sitä pidemmältä ajalta saa myös täyden sairausajan palkan. Kun työsuhde on jatkunut yhdenjaksoisesti vähemmän kuin vuoden, mutta vähintään yhden kuukauden, työntekijällä on oikeus sairausajan palkkaan neljältä viikolta.

Jos työntekijä on sen sijaan ollut vähintään viisi vuotta työsuhteessa yhdenjaksoisesti, täyden palkan voi saada jopa kolmen kuukauden ajalta.

Lisäksi vaihtelevaa työaikaa tekevillä työntekijöillä on oikeus sairausajan palkkaan, jos työkyvyttömyysaikaan kohdistuva työvuoro on merkitty työvuoroluetteloon.

Huolimattomuus voi evätä palkan

Oikeutta sairausajan palkkaan on myös rajattu työsopimuslaissa. Työntekijällä ei ole oikeutta sairausajan palkkaan, jos hän on aiheuttanut työkyvyttömyytensä tahallaan tai törkeällä huolimattomuudella.

Työntekijän on pyydettäessä esitettävä työnantajalle luotettava selvitys työkyvyttömyydestään, mikä voi olla lääkärin laatima lääkärintodistus sairauspoissaolosta.

Asian suhteen on oltava tarkkana työpaikalla, sillä vaadittava selvitys ja sen ajankohta voivat vaihdella työpaikoittain.

Vapaa-ajan tapaturmat puhuttavat

Sairausajan palkan osalta ongelmat voivat liittyä siihen, kun vapaa-ajalla tapahtunut onnettomuus estää työnteon. Vapaa-ajalla työntekijät harrastavat erilaisia aktiviteettejä, ja on tavanomaista, että sattuu myös onnettomuuksia, jotka eivät liity varsinaisesti työntekoon millään lailla.

Työnantaja voi kieltäytyä sairausajan palkan maksamisesta ja vedota esimerkiksi siihen, että työntekijä olisi menetellyt jossain määrin tahallisesti tai törkeällä tuottamuksella.

On totta, että työntekijä ei saa menetellä tahallisesti tai aiheuttaa työkyvyttömyyttään törkeällä tuottamuksella. Voi kuitenkin olettaa, että harrastuksissa työntekijän tarkoitus ei ole aiheuttaa itselleen työkyvyttömyyttä.

Työntekijällä on lähtökohtaisesti oikeus sairausajan palkkaan, vaikka tapaturma olisikin sattunut vapaa-ajalla.

Oikeuskäytännössä on tehty linjauksia siitä, milloin vapaa-ajan tapaturmien aiheuttamat poissaolot ovat oikeuttaneet sairausajan palkkaan. Arvio kuitenkin tehdään tapauskohtaisesti.

Eri koodit lääkärintodistuksessa

Toinen ongelma sairausloman palkallisuudessa liittyy diagnoositietoihin. Yleensä diagnoositieto on ilmoitettu sairaustodistuksessa joko sanallisesti tai kansainvälisenä tautiluokituksena eli ICD-koodina.

Ajoittain työnantaja kieltäytyy suorittamasta sairausajan palkkaa vedoten siihen, että lääkärintodistuksessa on merkitty Z- tai F-koodiin perustuva diagnoositieto.

Kun diagnoositietona on Z-koodi, kyseessä on varsinaisen sairauden sijasta muu työkyvyttömäksi tekevä tila. Z-koodi voi viitata esimerkiksi työuupumukseen. Sen sijaan F-koodien osalta kyseessä on usein mielenterveyteen liittyvä sairaustila, kuten masennus.

Yleensä työntekijällä on oikeus sairausajan palkkaan myös Z- tai F-koodien perusteella. Joissain tietyissä tilanteissa voi asia olla toisin, kuten kauneuskirurgiaan liittyvissä tapauksissa.