Sucros Oy:ssa on täysi rähinä päällä. Tehtaalla käsitellään kolmessa vuorossa hulppeat 16 miljoonaa sokerijuurikasta, yhteensä noin kahdeksan miljoonaa kiloa. Sama tahti jatkuu joka päivä koko satokauden ajan, tavallisesti lokakuusta joulukuuhun.

Insinööri, energia- ja ympäristöpäällikkö Arttu Levola kuvailee, että kyseessä on valtava logistinen operaatio. Uusi sokerijuurikkaita kuljettava rekka kurvaa portista sisään joka kahdeksas minuutti.

– Sokerijuurikasviljely on keskittynyt Lounais-Suomeen. Autot tulevat tänne sopimusviljelijöiltämme noin 160 kilometrin säteeltä,

Sucros on maamme ainoa juurikassokeritehdas. Yritys ja sen tytäryhtiö Suomen Sokeri Oy muodostavat yhdessä kotimaisen sokeriteollisuuden, jonka tuotteisiin jokaisella taitaa olla hyvä suutuntuma.

Säkylässä valmistetaan suomalaista taloussokeria, jota Suomen Sokeri pussittaa Kirkkonummella. Yritys jalostaa säkyläläisestä sokerista esimerkiksi Pulmua, Sirkkua, palasokeria, erikoissokereita ja siirappeja.

Pesun kautta leikkuulle

Kun rekka on käynyt Sucroksen vaa’alla, se purkaa lastinsa alueelle, josta juurikkaat siirtyvät kuljetinlinjaa pitkin pestäväksi ja leikattavaksi.

– Syntyneet silput uutetaan veteen, ja liuosta keitetään ja haihdutetaan moneen kertaan. Ylikylläiseen liuokseen laitetaan sitten siemenkide, jonka ympärille muut sokerikiteet muodostuvat, tehdaspäällikkö Jussi Urponen kuvailee.

Taloussokeria eli sakkaroosia voidaan valmistaa sokerijuurikkaan lisäksi lämpimissä maissa kasvavasta sokeriruokosta.

Kirkkonummella jalostetaan myös tuontiraakasokeria, joka ei poikkea maultaan kotimaisesta sokerista.

Sucroksen kanssa samalla tehdasalueella sijaitsee Apetitin ruokatehdas. Apetit omistaa Sucrosin ja Suomen Sokerin muodostamasta Sucros Groupista viidenneksen; loput 80 prosenttia omistaa saksalainen Nordzucker AG.

Juurikkaasta hyödynnetään kaikki

Juurikassokeritehtaalla keittämiseen ja haihduttamisen kuluu paljon energiaa, joka tuotetaan tällä hetkellä maakaasulla.

Tehtaalla on runsaasti myös erilaisia pumppuja ja kuljettimia, ja näitä varten on omat sähkögeneraattorinsa. Vesikierto on suljettu.

– Sokerijuurikkaasta itsestään peräti 70 prosenttia on vettä. Vesi otetaan tarkasti talteen ja sitä käytetään juurikkaiden pesemiseen, Levola kertoo.

Sokerijuurikkaista hyödynnetään muutenkin kaikki mahdollinen:

– Nostovaiheessa naatit eli juurikkaan lehdet jätetään peltoon typpilannoitteeksi. Juurikkaan ylimääräisestä kuitujätteestä tehdään rehua.

Levolan mukaan kuljetusten mukana tehtaalle päätyvä multa ja kivet hyödynnetään infraraken- tamisessa.

Tehdas täynnä moniosaajia

Säkylän tehdas toimii vain satoaikana eli kolme kuukautta vuodessa. Niin makea työpaikka se ei kuitenkaan ole, että muina aikoina satakunta työntekijää voisivat vain lepäillä.

– Satokauden ulkopuolella varmistamme, että kaikki pelittää, kun h-hetki koittaa. Tarjoamme myös erilaisia kunnossapito- ja asennustöitä Porkkalan tehtaalle ja naapuriyrityksillemme, Urponen kertoo.

Kausiluontoinen toiminta huomioidaan myös tehtaan rekrytoinneissa, vaikkapa operaattorilta toivotaan yleensä kokemusta myös kunnossapitotehtävistä.

– Meillä on työssä muun muassa putkiasentajia, hitsaajia ja jopa muurari sekä puuseppä.

Kemianinsinööri Levola kertoo, että pystyy muiden toimihenkilöiden tavoin keskittymään omaan, sinänsä varsin kattavaan erikoisalaansa. Työ on monipuolista ja haastavaa; siihen kuuluu esimerkiksi viranomaisyhteistyötä ELY-keskuksen, Energiaviraston ja Tukesin kanssa.

– Vastaan siitä, että tehdas täyttää ympäristöluvan ja päästöluvan kriteerit sekä teen tarvittavat raportoinnit.

Lisäksi hän toimii esimerkiksi kemikaalien ja maakaasun käytön valvojana.

– Minulla on operatiivinen vastuu myös jäteveden puhdistamosta ja voimalaitoksesta.

Levolan mukaan tavoitteena on, että tehdas saavuttaisi hiilineutraaliuden vuoteen 2035 mennessä. Käytettävä maakaasu on esimerkiksi mahdollista korvata biokaasulla.

Joulusokereita jaettu 70 vuotta

Säkylässä on toiminut sokerijuurikastehdas jo seitsemän vuosikymmentä. Jouluna tehtaan jokainen työntekijä saa perinteiseen tapaan lahjaksi joulusokeria, muutamia kymmeniä kiloja.

– Kun Suomessa jouduttiin vielä säännöstelemään sokeria 1950-luvun alussa, kyseessä oli huomattava etuisuus. Mutta kyllähän se lämmittää nykyäänkin, Levola sanoo.

Hän laittaa kuulemma osan sokeripusseista jemmaan, mutta kyllä niitä riittää myös sukulaisille ja kavereille.