Joulua odotettiin kovin erilaisissa tunnelmissa 85 vuotta sitten. Talvisota oli juuri syttynyt marraskuun viimeisenä päivänä. Jouluna Helsinki oli pimennetty kaikista valoista ilmapommitusten pelossa. Pimeää kaupunkia valaisi vain valkoinen lumi. Joulupäivänä pahimmat pelot tulivat todeksi, kun Helsinkiä pommitettiin jälleen. Pääkaupunkiin jääneet ihmiset istuivat pommisuojissa tunteja.

Voi vain kuvitella, millaista on ollut viettää joulua pommisuojien pimeyksissä ja pelon piirittämänä. Moni asia, minkä ajattelee olevan joulun suhteen välttämättömyys, menettää merkityksensä, jos joulumusiikin sijaan soikin ilmahälytys. Joulutunnelman tavoittaminen ei silloin ole oikeanlaisista koristeista tai toteutuneista lahjatoiveista kiinni. Vuonna 1939 ihmisten joulumurheet olivat hyvin toisenlaisia kuin mihin me olemme tottuneet.

Tuttu toivotus ”rauhallista joulua” saa erilaisen merkityksen, kun rauhasta tulee muutakin kuin sisäinen mielentila. On eri asia paeta pommeja kuin työn tuomaa kiirettä.

Vuonna 2024 joulurauhaamme ei heikennä pimennetty pääkaupunki eivätkä jouluiloamme uhkaa ilmahälytykset. Vaikka olosuhteet antaisivatkin aiheen joulun vapautuneelle vietolle, ei joulun tunnelmaa välttämättä tavoita. Maailman murheet voivat olla pienemmät kuin 85 vuotta sitten, mutta oman elämän surut tänä jouluna suuremmat kuin koskaan. Joulun iloa ei löydy, jos huoli hallitsee ajatuksia tai suru sumentaa suunnitelmat.

Talvisodan joulu muistuttaa meitä siitä, että mitkään voimat eivät voi joulua viedä. Joulu tulee, olivat olosuhteet millaiset tahansa. Joulu tulee surun ja murheen keskelle, toivottomuuden ja tuskan keskelle. Joulu tulee pelon ja pahuuden keskelle, pommisuojiin ja pimeyteen. Joulu ei ole meidän omista tuntemuksistamme ja tunnelmistamme kiinni.

Todellisuus ei muuta joulua, vaan joulu muuttaa todellisuuden. Jouluna Jumala syntyy ihmiseksi maailmaan ja tuo valon kaiken pimeyden keskelle.

Rauhallista joulua!