Lehden mennessä painoon Suomeen ei vielä ole saatu vielä yhtään uutta työehtosopimusta. Ei siis myöskään Insinööriliiton jäsenille. Ennustukseni on, että työehtoihin ei tällä kierroksella tule merkittäviä muutoksia. Se tarkoittaa, että käytännössä sovimme ainoastaan työn hinnan minimikorotuksista, todennäköisesti seuraavaksi kahdeksi vuodeksi.

Kuten aina työmarkkinakierroksen alla tälläkin kerralla media täyttyy huonoista ennusteista ja yritysten muutosneuvottelutiedotteista. On selvää, että osalla yrityksistä menee tällä hetkellä aidosti huonosti. Silti ihmettelen, että miksi ihmisiä pitää näillä asioilla pelotella, kun kuitenkin työmarkkinakierroksen jälkeen yritysten tuloskunto paljastuu ison osan osalta myönteiseksi ”yllätykseksi”, odotettua paremmaksi.

Julkisella sektorilla tilanne on koko lailla paha. Jo alun perin oli tiedossa, etteivät rahat riitä hyvinvointialueiden menojen kattamiseen. Suurella osalla kunnista on jo pitkään mennyt heikosti. Kun päälle lisätään valtion tuottavuusohjelmien säästöt, ei voi kuin ihmetellä maamme tilaa.

On selvää, että yli varojen emme voi elää. Missä kohtaa on kansalaisten hyvinvoinnin ja talouden oikea tasapaino, tämä on osoittautunut kiperäksi kysymykseksi liian pitkään. Muuten näin massiivisia toimia kuin nykyinen maan hallitus on päätynyt tekemään ei varmastikaan tehtäisi.

Emme vielä tiedä, mitä hallituksen puolivälin riihi tuo tullessaan, mutta pahoin pelkään, että kansalaisten ilonaiheet jäävät myös sen suhteen laihoiksi.

Neuvottelut eivät ole ainoa ajankohtainen asia työmarkkinoilla. Insinööriliitto on pitkään ajanut kokeneempien ihmisten työllistymisen parantamista. Työttömyys rehottaa lohduttoman korkeana yli 55-vuotiailla. Selvitysmies Jari Lindströmin julkaisemat ehdotukset tilanteen parantamiseksi eivät erityisen paljon keskustelua herättäneet. Varsin hiljaa on ollut myös Elinkeinoelämän keskusliitto EK, joka yleensä lausuu kantansa lähes kaikkiin asioihin. Yrityksilläkin luulisi olevan asiassa intressi, kun aiemmin on kerrottu, kuinka osaajista halutaan pitää kiinni ja että maassamme on huutava osaajapula.

Kalkkiviivoilla tein vielä ehdotuksen, että jos muutosneuvotteluissa yritys aikoo irtisanoa yli 55-vuotiaita suhteellisesti enemmän kuin muihin ikäryhmiin kuuluvia, yrityksen on annettava asiasta erillinen selvitys yhdenvertaisuusvaltuutetulle ja luonnollisesti myös henkilöstöedustajille.

Tämä olisi toimiva keino puuttua ikäsyrjinnän kulttuuriin, kun valtuutetulle tulisi selvitysten kautta mahdollisuus puuttua syrjintään. Ikäsyrjintä on meidän kaikkien yhteinen asiamme, ja siihen pitää puuttua kaikissa työelämän tilanteissa.