Viiankiaavan suoalueen ympäristössä Sodankylässä harjoitellaan loukkaantuneen ihmisen kuljettamista maastosta sairaalaan. Evakuoinnin pitäisi onnistua kaivosyhtiö AA Sakatin turvallisuuskoulutuksen oppien mukaan.

– Vielä kun ei ole lunta eikä saada kuljettua kelkalla, henkilön kuljettaminen maastosta on hankalaa, arvioi turvallisuusasiantuntija Kirsti Alatarvas.

Hän organisoi koulutuksia yhtiön omalle väelle ja maastossa toimiville urakoitsijoille. Alatarvas on toiminut tehtävässään Sakatin kaivoshankkeen ajan vuodesta 2011. Se on pitkä aika, kun ottaa huomioon, ettei varsinainen liiketoiminta ole pyörähtänyt vieläkään käyntiin.

Sellaista kaivosalalla on: hankkeet kestävät tavallisesti yli 20 vuotta ja nielevät kymmeniä miljoonia euroja ennen kuin edes tiedetään, toteutuuko kaivos. Alatarvaksella häämöttää eläkeikä noin kolmen vuoden kuluttua.

– Olen luultavasti eläkkeellä ennen kuin tämä hanke toteutuu.

Brittiläinen Anglo-American aloitti malmin- etsinnän Lapissa vuonna 2004 ja löysi Sakatin esiintymän 2009. Tytäryhtiö AA Sakatti Mining aloitti laajemmat tutkimukset vuonna 2011. Ympäristövaikutusselostuksen täydennys hyväksyttiin viime vuonna, ja kaivoslupahakemus jätetään tämän vuoden lopulla.

Uusia kaivoksia valmistellaan

Kotimaan kaivosteollisuudessa oli hiljaista 1990-luvulta 2000-luvun alkuun. Sen jälkeiset Lapissa aloitetut hankkeet lähestyvät nyt ympäristölupapäätöksiä ja lopullisia kannattavuusselvityksiä. Rovaniemen ja Ylitornion rajalla sijaitseva Rajapalojen hanke alkoi 12 vuotta sitten. Sodankylässä sijaitseva Ikkari on kaivoshankkeiden kuopus – esiintymä löydettiin vasta neljä vuotta sitten.

Kannattavuuslaskelmat perustuvat vuosikymmenten odotuksiin, mutta tulevaisuutta on vaikea ennustaa. Esimerkiksi Bolidenin omistamalla Kevitsan kaivoksella Sodankylässä käsitellään vuosittain suurin piirtein saman verran malmia. Silti yhtiön tulos heittelee joka tilinpäätöksessä.

– Jos investointipäätös Kevitsan kaivoksesta pitäisi tehdä nyt, laskelmat olisivat vaikeita. Kiinan tuonti on halpaa ja energian hintaa ei pystytä ennustamaan, tiivistää Bolidenin viestintäpäällikkö Klas Nilsson.

Kysyntää Lapin malmeille näyttää silti olevan. EU ei halua jäädä riippuvaiseksi Kiinan ja Venäjän tuonnista.

Eurooppa kuluttaa noin viidenneksen maailman metalleista mutta tuottaa vain kolme prosenttia. Suomi tuo lähes nelinkertaisen määrän metallimalmirikasteita vientiin nähden.

Esimerkiksi litiumia ja kobolttia tarvitaan entistä enemmän yhteiskunnan sähköistymisen myötä, ja Lapin esiintymät ovat isoja Euroopan mittakaavassa.

Kaivoksia on kritisoitu siitä, että hyödyt valuvat ulkomaille. Pörssiyritysten voitot menevät toki osakkeenomistajille, mutta investoinneista iso osa jää kotimaahan. Esimerkiksi Rupert Exploration Finland laskee investoineensa malminetsintään Ikkarissa 50 miljoonaa euroa.

– Suurin osa siitä rahasta jää Suomeen: kairaus, suunnittelu, henkilöstökulut, Rupert Exploration Finlandin toimitusjohtaja Jukka Nieminen luettelee.

Malmi lymyää suon alla

Lappiin suunnitellut kaivokset ovat erilaisia kuin olemassa olevat kaivokset – sekä haasteiltaan että teknisiltä ratkaisuiltaan. Rajapalojen ja Sakatin kaivoshankkeet sijaitsevat Natura- alueella, ja kaivostoiminta pitää sovittaa yhteen soiden luontoarvojen kanssa.

Sakatin louhinta aiotaan tehdä tunneliporalla niin, että suoalue jää koskemattomaksi tunnelien yläpuolelle. Tekniikkaa ei ole käytetty ennen kotimaan kaivostoiminnassa. Nopeita, sähkökäyttöisiä tunneliporia on käytetty lähinnä maantietunneleiden tekemiseen Alpeilla.

– Olen käynyt monesti Viiankiaavalla. Elän toivossa, että jos kaivos tulee sinne, nykytekniikalla estetään se, että suo ei siitä häviä eikä kuivu, Alatarvas sanoo.

Rajapaloilla kaivu olisi perinteisempää tunnelilouhintaa, mutta tunnelien suuaukot tehtäisiin suojelualueen ulkopuolelle. Suolle porattaisiin kuitenkin pystykuiluja. Kaivoksen jätevedet on suunniteltu ensimmäisenä maailmassa johdettavaksi kunnalliseen jäteveteen. Kaivosyhtiö maksaisi kustannukset.

Kotimaassa toimii parhaillaan 39 kaivosta, joista kahdeksan louhii metalleja ja loput mineraaleja. Ala työllistää suoraan reilut 2 800 henkilöä, välillisesti kaksinkertaisen määrän. Toimiessaan tyypillinen kaivos työllistää muutama sata henkeä, ja jo valmisteluvaiheessa esimerkiksi Sakatti työllistää 60 henkeä.

Kaivosten toiminta-aika on yleensä vähintään kymmenen vuotta, mutta esimerkiksi Pyhäsalmen kaivos Pyhäjärvellä Pohjois-Pohjanmaalla ehti toimia 60 vuotta ennen sulkemistaan pari vuotta sitten.

Kaikki päättyy aikanaan

Aikanaan jokainen kaivos suljetaan. Seuraavana jonossa on Rupert Explorationin omistama Pahtavaaran kultakaivos Sodankylässä. Vanhoja käytäviä on jo täytetty sivukivellä. Vain vedenpoistoputki on jätetty tunneliin siltä varalta, että kaivos joskus vielä aukeaa. Paikalla on töissä vielä 40 työntekijää.

Lopettaminen pitää suunnitella ennen kuin uusi kaivos saa ympäristöluvan. Sakatti ja Rajapalot suunnitellaan toimivan jatkuvan sulkemisen mallilla, jossa sivukivi palautetaan malmin erottamisen jälkeen tunneleihin.

Jos hankkeet toteutuvat, ne tuovat Lappiin vuosikymmeniksi työpaikkoja. Töiden lisäksi tarvittaisiin työntekijöitä, mutta esimerkiksi Sodankylässä on vähän vapaita asuntoja, ja ne ovat kalliita.

Sakatilla työskentelevä Alatarvas asuu työviikot keskustan tuntumassa. Hän paiskoo usein pitkää päivää ja lähtee perjantaisin aikaisin kohti kotia Kemijärvelle. Vapaa-ajan vietto Sodankylässä jää vähäiseksi.