Whistleblowing eli ilmoittajansuojelu tarkoittaa sitä, että henkilö voi ilmoittaa havaitsemastaan väärinkäytöksestä yrityksen tai muun organisaation toiminnassa, mutta häneen ei saa kohdistaa vastatoimia tai kostotoimia. Ilmoittaja ei ole myöskään vastuussa seuraamuksista, jotka kohdistuvat organisaatioon.

Suomessa on astunut voimaan ilmoittajansuojelulaki, joka toteuttaa EU:n whistleblowing- eli ilmoittajansuojeludirektiiviä. Se suojaa henkilöä, joka ilmoittaa havaitsemastaan lainvastaisesta toiminnasta eli sellaisesta, joka on säädetty rangaistavaksi ja josta voi seurata rangaistusluontoinen hallinnollinen seuraamus tai se vakavasti vaarantaa lainsäädännön yleisen edun mukaisten tavoitteiden toteutumista.

Ilmoituksia voi tehdä asioista, jotka koskevat julkisia hankintoja, finanssipalveluita ja -tuotteita, rahanpesun estämistä sekä tuote- ja liikenneturvallisuutta. Myös ympäristönsuojelua; säteily- ja ydinturvallisuutta, elintarvikeihin ja rehuihin sekä eläinten terveyteen ja hyvinvointiin liittyvistä asioista voi ilmoittaa.

Lisäksi listalla on kuluttajansuojaa, yksityisyyden ja henkilötietojen suojaa, verkko- ja tietojärjestelmien turvallisuutta, verojen välttelyä ja verorikoksia, kilpailulainsäädäntöä ja EU-varojen väärinkäyttöä koskevia asioita.

Ilmoittajaa ei saa rankaista

Ilmoittajan työnantaja tai muu organisaatio, jonka kanssa ilmoittaja on tekemisissä, ei saa kohdistaa ilmoittajaan tai häntä avustavaan henkilöön vastatoimia rikkomista koskevan tiedon ilmoittamisen ja julkistamisen vuoksi.

Kiellettyä on myös menettely, jonka tarkoituksena on rikkomista koskevan tiedon ilmoittamisen tai julkistamisen estäminen. Esimerkkeinä vastatoimista on palvelussuhteen ehtojen heikentäminen, irtisanominen, lomauttaminen tai muu epäedullinen kohtelu.

Myös erilaiset salassapitosopimukset ovat mitättömiä siltä osin kuin ne koskevat ilmoituksia.

Ilmoittajalla ei ole vastuuta vaikutuksista, joita ilmoittaminen aiheuttaa organisaatiolle. Hänellä on kuitenkin oltava ilmoitushetkellä perusteltu syy uskoa, että tietojen ilmoittaminen on ollut välttämätöntä, jotta epäkohtaan voidaan puuttua.

Esimerkkejä elävästä elämästä

Danske Bankin entinen työntekijä Howard Wilkinson huomasi yli 200 miljardia euron kokoisen rahanpesukokonaisuuden pankin Tallinnan- konttorilla vuosina 2007–2015. Baltian toimintoja johtanut Wilkinson ilmoitti asiasta vuonna 2014 sisäisesti pankissa.

Danske ei kuitenkaan ryhtynyt mihinkään toimiin asian suhteen ennen vuotta 2018, jolloin asiasta kirjoitettiin virolaisessa lehdessä. Wilkinson joutui eroamaan pankista ja hänellä oli tiukat salassapitolausekkeet.

Ranskalaisitalialainen systeemisuunnittelija Hervé Falciani vuoti vuonna 2008 pankkisalaisuuden alaisia tietoa Sveitsistä niin sanotussa SwissLeaksissa. Vuodon perusteella eri puolilla Eurooppaa veronkiertäjiä otettiin kiinni ja rangaistiin.

Falciani on ollut etsintäkuulutettuna ja vankilassa Espanjassa. Sveitsi on vaatinut hänen luovuttamistaan.

PricewaterhouseCoopers -yhtiön kaksi entistä tilintarkastajaa Antoine Deltour ja Raphael Halet toivat julkisuuteen tietoa Luxemburgin hyvin edullisista verosopimuksista suurien kansainvälisten yhtiöiden kanssa vuonna 2010 niin sanotussa LuxLeaksissa.

Deltour ja Halet ovat olleet erilaisten oikeudenkäyntien kohteena jo yli 10 vuotta.

Isoihin yhteisöihin ilmoituskanava

Jokaisen yli 50 henkeä työllistävän organisaation pitää järjestää kanava, jonka kautta yksilö voi tehdä ilmoituksia havaitsemistaan väärinkäytöksistä ja epäkohdista. Tietyillä toimialoilla on oltava ilmoituskanava organisaation koosta riippumatta, esimerkiksi finanssisektorilla ja ilmailualalla.

Ilmoituskanavasta on tiedotettava organisaation sisällä. Ilmoituksen vastaanottamisesta on ilmoitettava ilmoittajalle seitsemän päivän sisällä ja toimista kolmen kuukauden sisällä.

Jos yrityksessä ei ole sisäistä ilmoituskanavaa, ilmoituksen voi tehdä suoraan oikeuskanslerinviraston keskitettyyn ilmoituskanavaan. Ensisijaisesti on kuitenkin käytettävä sisäistä ilmoituskanavaa,

Jos sisäisen ilmoituksen jälkeen ilmoittajalla on perusteltu syy uskoa, ettei sisäisen ilmoituksen perusteella ryhdytä toimiin tai rikkomiseen ei voida puuttua tehokkaasti, ilmoituksen voi ilmoittaja tehdä myös viranomaisen kanavaan.