Ottelun päätösvihellys murtaa taian. Aino-Kaisa Lyttinen riisuu maalivahdin maskin, hymyilee kilpaa joukkuekavereidensa kanssa ja heittelee voiton jälkeen ylävitosia. Kaukalon purkaminen ja salibandymaton rullaaminen palauttaa SS Rankkojen Ankkojen liigapelaajat pelikuplasta arkeen. Seuraavana päivänä heitä odottaa tavallinen nuoren naisen arki.

Lyttisen kohdalla se tarkoittaa rakennusarkkitehdin opintoja Oulun ammattikorkeakoulussa. Tavoitteellisen urheilun ja opiskelun yhdistäminen ei ole helppoa, sillä harjoituksia on yleensä neljänä iltana viikossa.

– Ja siihen päälle omatoimiset harjoitukset ja tietysti pelit, Lyttinen sanoo.

Normaalisti päivän opiskeluiden jälkeen hän lähtee harjoituksiin pyörällä tai bussilla.

– Saa tässä miettiä omaa ajankäyttöään, jotta kerkeää tehdä kaiken. Urheilu on tuonut varmasti jonkin verran itsekuria ja opettanut aikatauluttamaan elämää, hän miettii.

Oululainen SS Rankat Ankat on Naisten F-liigan pohjoisin joukkue, joten bussikilometrejä tulee kauden aikana paljon. Lyhin pelimatka on noin 300 kilometrin huikonen Oulusta Kuopioon.

– Itse asiassa olen jo niin tottunut matkustamiseen vuosien varrella, että se ei tunnu miltään.

Pitkillä pelireissuilla ehtisi varmasti myös opiskella. Tenttikirjat saavat kuitenkin odotella Oulussa.

– Bussissa on niin paljon hälyä, ettei siellä pysty keskittymään opiskeluihin, maalivahti naurahtaa.

Halu kokeilla rajoja

Mediahuomiosta, pitkistä pelireissuista, tiukasta treenikalenterista, sponsorilogoista ja maajoukkuekomennuksista huolimatta naisten liigasalibandy on amatööriurheilua. Siihen kuuluvat ottelukahvion mokkapalat, talkoolaiset, opintotuki ja omin voimin purettava kaukalo.

– Ehkä Ruotsin pääsarjassa voisi pelata puoliammattilaisena. Vaikka nyt seura kustantaa lähes kaiken, minulla menee harrastukseen jonkin verran omaakin rahaa, Lyttinen kertoo.

Toissa keväänä hänet valittiin kauden tulokkaaksi Naisten F-liigassa. Mitalikaappi komistui myös U19-ikäluokan MM-pronssilla. Menestys on antanut uskoa ja kasvattanut nälkää.

– Haluan oikeasti kokeilla omia rajojani tässä. Tavoitteenani on päästä aikuisten maajoukkueeseen. Tiedän, että se on mahdollista, kun jaksan vain kehittää itseäni kärsivällisesti.

Salibandy puraisi Lyttistä jo kahdeksanvuotiaana. Yksi syy oli salibandyä harrastanut isoveli, joka on nyt lajin parissa valmentajana.

– Olen minä aika sisällä salibandyssä. Seurailen esimerkiksi vapaa-ajallani netistä muiden joukkueiden pelien striimejä, Lyttinen tunnustaa.

Rakennukset ovat kiehtoneet aina

Ensimmäistä vuottaan rakennusarkkitehdiksi opiskeleva Lyttinen tietää olevansa oikealla alla. Rakennukset ja rakennusarkkitehtuuri on kiinnostanut alakouluikäisestä saakka.

Ei ollut siis ihme, että hän klikkasi alan opinnot kotikaupungissa ensimmäiseksi vaihtoehdoksi viime kevään yhteishaussa.

– Yliopiston arkkitehtuurin opintoja mietin vain pienen hetken, sillä ne ovat minulle liian taiteellisia. AMK-opinnoissa on enemmän teknistä puolta, mikä sopii paremmin.

Lyttinen liittyi Insinööriliittoon heti opintojensa ensimmäisten viikkojen aikana.

Insinööriliitto esitteli toimintaansa opintojen alkumetrillä ja Lyttinen liittyi oitis.

– Monet muutkin vuosikurssiltani liittyivät.

Hän pitää opiskelualansa käytännönläheisyydestä.

– Nyt ensimmäisenä vuonna suunnittelemme harjoitustyönä pientalon, seuraavana vuonna kerrostalon ja neljäntenä julkisen rakennuksen.

Ainakin tällä hetkellä Lyttistä kiinnostaa eniten pientalojen ja omakotitalojen suunnittelu.

Hyvää esimerkkiä osaavasta ja kokonaisvaltaisesta suunnittelusta ei tarvitse hakea kaukaa. Lyttisen monivuotinen opinahjo ja nykyinen kotisali Kastellin monitoimitalo on palkittu suunnittelustaan, joka ottaa huomioon myös taloudelliset, yhteiskunnalliset ja ympäristöön liittyvät näkökohdat.

Insinööriopintoja miesvaltaisella alalla ei ole tarvinnut selitellä, sillä joukkueessa on toinenkin samalla alalla oleva pelaaja.

Sarjatauolla opiskellaan

Marraskuun lopulla alkanut noin kuukauden mittainen MM-kisatauko sarjapeleistä tuli varmasti tarpeeseen.

– Nyt on paremmin aikaa treenata ja tehdä koulujuttuja.

Opiskelijariennot tuskin mahtuvat Lyttisen kalenteriin.

– Kävin niissä pari kertaa ennen kauden alkamista, mutta kauden aikana en yksinkertaisesti ehdi.

Koska naisten liigapelaajat ovat keskimäärin opiskelijoiden ikäisiä, myös seuroilta tarvitaan joustoa. SSRA:n meritoitunut valmentaja Seppo Pulkkinen on entinen rehtori ja kasvatustieteestä väitellyt tohtori.

– Hän ymmärtää kyllä opiskelun tärkeyden.