Työmarkkinoilla kuhisee tavallista enemmän. Kahdella rintamalla pörhistellään. Yhtäältä on käynnissä asemiin ajo seuraavaa ”normaalia” sopimuskierrosta ajatellen. Toisaalta on käynnissä suomalaiseen työmarkkinamalliin liittyvä otatus. Käynnissä on poliittisten lakkojen aalto.

Varsinainen työehtosopimuskierros on alkamassa vasta vuoden päästä. Ay-liikkeellä on perusteltuja syitä hakea revanssia. Palkan ostovoima on ollut pakkasella pari vuotta. Palkalla saa nyt vähemmän maitoa, leipää ja sampanjavispilöitä kuin pari vuotta sitten.

Ay-liikkeen edunvalvonnan onnistumisen ykköskriteerinä on se, kuinka hyvin pystytään sopimusratkaisuilla turvaamaan ansioiden ostovoiman myönteinen kehitys. Jos ay-liike olisi pörssiyritys, olisi tulosvaroituksen paikka.

Huonolle tulokselle on ymmärrettäviä syitä: korona, sota, ynnä muuta. Siitä huolimatta ei voi olla tyytyväinen.

Yksi synkkä pilvi väistyy, mutta toinen ukkosrintama lähestyy. Inflaatio talttuu, mikä helpottaa sopimusneuvotteluja, mutta talouden kasvun takkuaminen vaikeuttaa. Pääsemme seuraavien sopimusneuvottelujen alla kuulemaan x:n kerran (x on iso luku) tuttua saarnaa: talouden ongelmien vuoksi yritysten palkanmaksuvara on olematon. Niinpä niin.

Suomen ennätystä pukkaa työmarkkinoiden pelisääntöjen uudistamisessa. Ronkitaan työtaistelulainsäädäntöä, survotaan vientivetoista palkanmuodostusmallia kuin käärmettä pyssyyn, paikallista sopimista uusitaan, työttömyysturvaa heikennetään ja niin edelleen. Työmarkkinajärjestelmän kivijalka uusitaan.

Sisältö on kopioitu työnantajajärjestöjen kirjeestä joulupukille. Kymmenestä toiveesta yksitoista toteutui. Vastakkain ovat ay-liike, näkyvimmin SAK ja sen jäsenliitot ja hallitus. Työnantajat ovat ottaneet näkymättömyyspillereitä, vaikka hallitusohjelman kirjaukset ovat heiltä lähtöisin.

On erittäin suuri riski, että puurot (tes-kierros) ja vellit (hallitusohjelman työmarkkinakirjaukset) menevät sekaisin. Kahdesta kaksoisdraamasta tullee ensi syksynä ikävä kolmiodraama. Urho Kekkosta siteeraten: s-nan tunarit.