Palkansaajaliike on suomalaisessa yhteiskunnassa yksi niistä instituutioista, joiden arvosteleminen ja neuvominen tuntuu nauttivan erityistä suosiota. Ay-liikkeen syntilista on tunnetusti pitkä: työehtosopimusten yleissitovuus, yleiskorotusten vaatiminen, saavutettujen etujen puolustaminen, työmarkkinauudistusten jarruttaminen ja niin edelleen.

Hyviä neuvoja palkansaajaliikkeelle satelee poliitikoilta, pääkirjoitustoimittajilta, tutkijoilta, mainostoimistoilta, jopa työnantajilta. Arvostelijoiden pääviestin voi kiteyttää yhteen lauseeseen: muuttukaa, tai hukka teidät perii.

Kritiikkiä saa toki aina esittää, kunhan muistaa, mikä palkansaajaliike on ja mikä on sen perimmäinen tehtävä. Ammattiliitot ovat työntekijöiden, jäsenten, yhteenliittymiä, joiden tehtävä on ajaa ja valvoa heidän etuaan työelämässä ja laajemmin yhteiskunnassa. Ajan henki on korostaa yksilöllisyyttä ja omaa menestymistään. Karu totuus kuitenkin on, että työntekijä on edelleen työmarkkinoilla heikompi osapuoli. Jäsenistä huolehtimisesta yksikään itseään kunnioittava liitto ei voi tinkiä.

Julkisessa keskustelussa valitettavasti – ja osin tarkoitushakuisesti – palkansaajaliikkeestä luodaan kuvaa yhtenä isona möhkäleenä, paikalleen jämähtäneenä monoliittina. Kuva on väärä, malka katsojan silmässä. Eroja kyllä on, kun vähän rapsuttaa. Julkisen ja yksityisen sektorin liitoilla on eronsa. Myös työntekijöiden koulutustaustalla on vaikutusta ammattiyhdistysten toimintaan ja tavoitteisiin. On päivänselvää, että noin puolitoista miljoonaa järjestäytynyttä työntekijää ei ole kaikesta samaa mieltä.

Yhtä virheellistä on väittää, että palkansaajaliike ei ole vuosikymmenten aikana muuttunut tai kehittynyt. Sen on ollut pakko reagoida yhteiskunnassa tapahtuneisiin muutoksiin. Työurien pirstaloituminen, pätkätyöt ja työn tekemisen uudet muodot näkyvät liittojen arjessa ja palveluissa. Harvoilla aloilla työuransa alkutaipaleella olevalle nuorelle liitto voi myydä jäsenyyttä pysyvällä ja kokoaikaisella työsuhteella.

Neuvojille tiedoksi, muutos on pysyvä olotila myös palkansaajaliikkeelle. Se on kehittänyt omaa toimintaansa jo yli sadan vuoden ajan, huolehtinut jäsenistään parhaaksi katsomallaan tavalla. Palkansaajaliike muuttuu myös tulevaisuudessa, mutta ei ulkopuolelta käskyjä ottaen, vaan omista lähtökohdistaan.