Rajoituksia voi tehdä kahdella tavalla. Työntekijä ei saa työsuhteen aikana tehdä toiselle työtä tai harjoittaa toimintaa, jotka ilmeisesti vahingoittavat hänen työnantajaansa työsuhteissa noudatettavan hyvän tavan vastaisena kilpailutekona, kun otetaan huomioon työn luonne ja työntekijän asema.

Edellä mainittua kilpailutekoa ei saa myöskään ryhtyä valmistelemaan työsuhteen aikana.

Työntekijän kannalta merkittävämpi rajoitus liittyy mahdollisuuteen solmia työsuhteen päättymisen jälkeiseen aikaan ulottuva kilpailukieltosopimus. Voimassa olevan työsopimuslain mukaan sopimus edellyttää erityisen painavaa syytä, ja rajoitusaika on enintään kuusi kuukautta työsuhteen päättymisestä lukien. Työantajalla ei ole velvollisuutta maksaa työntekijälle korvausta rajoitusajalta.

Hallitus on antanut eduskunnalle esityksen työsopimuslain muuttamisesta siten, että jatkossa kilpailukieltosopimuksesta pitää maksaa työntekijälle korvaus. Ehdotuksen tavoitteeksi on kirjattu perusteettomien kilpailukieltosopimuksien tekemisen ehkäiseminen, minkä arvioidaan edistävän työmarkkinoiden dynaamisuutta ja myönteistä työllisyyskehitystä.

mahdollisuus korvaukseen

Merkittävimmät muutokset liittyvät kilpailukieltosopimuksen enimmäiskestoon ja maksettavaan korvaukseen. Ehdotuksen mukaan kilpailukieltosopimus saa olla voimassa enintään vuoden ajan työsuhteen päättymisestä.

Voimassa olevan lain mukaan korvaukseton kilpailukieltosopimus on voimassa enintään kuusi kuukautta.

Ehdotetun korvauksen suuruus riippuu kilpailukieltosopimuksen kestosta. Jos osapuolet sopivat enintään kuuden kuukauden rajoitusajasta, työntekijälle on maksettava korvaus, joka vastaa 40 prosenttia työntekijän palkasta.

Jos kilpailukieltosopimus kestää pidempään kuin kuusi kuukautta, työntekijälle maksetaan 60 prosenttia kuukausipalkasta vastaava korvaus. Korvaus maksetaan sopimuksen kestoajan kuluessa työnantajan säännöllisinä palkanmaksupäivinä, jolleivat osapuolet sovi maksuajasta toisin työsopimuksen päättämisen jälkeen.

Irtisanomisoikeus työsuhteen aikana

Työnantajalla on oikeus irtisanoa kilpailukieltosopimus; sen pitää noudattaa irtisanomisaikaa, jonka on vähintään vastattava rajoitusaikaa. Irtisanomisoikeutta ei kuitenkaan ole enää sen jälkeen, kun työntekijä on päättänyt työsopimuksen.

Irtisanomisoikeus antaa mahdollisuuden tarkastella sopimuksen edellytyksiä työsuhteen aikana ja reagoida esimerkiksi työtehtävissä tapahtuneisiin muutoksiin.

Kilpailukieltosopimus edellyttää lakimuutoksen jälkeenkin erityisen painavaa syytä ollakseen pätevä. Muutoksen tarkoituksena ei ole laajentaa kilpailukieltosopimusten käyttöalaa.

Kilpailukieltosopimus myös raukeaa nykytilaa vastaavasti, jos työntekijän työsuhde päättyy työnantajasta johtuvasta syystä – esimerkiksi silloin, kun työntekijän työsopimus irtisanotaan taloudellisin ja tuotannollisin irtisanomisperustein.

Kilpailukieltosopimukseen on jatkossakin mahdollista sopia vahingonkorvauksen sijaan tuleva sopimussakko, joka saa vastata enintään työntekijän työsuhteen päättymistä edeltäneen kuuden kuukauden palkkaa.

Näillä näkymin muutettu laki tulee voimaan vuoden 2022 alussa ja säännöksiä sovelletaan myös olemassa oleviin kilpailukieltosopimuksiin vuoden siirtymäajalla.

Tarpeeton kilpailukielto kuriin

Uudistuksen tarkoitus on ehkäistä kilpailukieltosopimusten tarpeetonta käyttöä. Kilpailukieltosopimuksen ajatellaan estävän työvoiman ja samalla osaamisen tehokasta liikkumista ja osaltaan aiheuttavan työllistymisen esteitä.

Kriittiset puheenvuorot uudistusta kohtaan ovat valmisteluvaiheessa kohdistuneet etenkin työllistymiskynnyksen nousuun. Muutos nostaa perusteltujen kilpailukieltosopimusten kustannuksia, mikä voi väitetysti johtaa siihen, että työnantaja ei uskalla palkata työntekijää.

Uudistuksen kannattajat ovat tuoneet esiin nykymuotoiseen kilpailukieltosääntelyyn sisältyvät epäkohdat. Vaikka kilpailukieltosopimus on sopimusvapauteen kuuluva sopimus, työntekijäkandidaatilla ei aina ole välttämättä todellista mahdollisuutta neuvotella sopimuksen sisällöstä.

Sopimuksen pätevyyttä ei voi vaikeuksitta ratkaista työsuhteen aikana. Sinällään mitätönkin sopimus voi johtaa siihen, että työntekijä ei uskalla hakeutua kilpailijan palvelukseen, vaikka hänen osaamisensa olisi toisessa yhteisössä paremmin hyödynnettävissä.

Velvollisuus korvauksen maksamiseen tulee toivottavasti karsimaan räikeimmät väärinkäytöstapaukset, kun työsopimusta solmitaan ja kiinnittämään huomiota sopimusten sisältöön työsuhteen aikana.