Alaskaan on tullut uusi laiva, Färsaarten lipun alla purjehtiva Nossan. Nosturi nostaa ruuman uumenista kauhallisen haiveisalttia ja laskee sen laiturilla odottavan kuorma- auton lavalle.

Porin sataman mekaanisen kunnossapidon työnjohtaja Pekka Vaarne kertoo, että olemme parhaillaan Mäntyluodon sataman osassa, jota kutsutaan Alaskaksi.

– Nimen alkuperästä ei ole varmaa tietoa; todennäköisesti se viittaa kylmyyteen ja talvella alueelle osuviin jäätäviin tuuliin.

Haiveisaltti on tietenkin higway saltia eli maantiesuolaa.

Toisella satamalaiturilla puretaan niin ikään lastia. Nunavik on tuonut Kanadasta nikkelirikastetta. Se viedään Harjavaltaan Bolidenin tehtaalle jatkojalostusta varten.

– Nunavik on ensimmäinen rahtialus, joka on purjehtinut yksinään läpi luoteisväylän, Kanadasta sinne ihan oikeaan Alaskaan.

Mobiilinosturit liikkuvat sujuvasti

Nunavikin ja Nossanin lastien purku etenee nopeasti. Töissä ovat suhteellisen uudet mobiilinosturit, jotka siirtyvät ketterästi laituripaikalta toiselle.

Porin sataman nosturit, viisi mobiilinosturia ja kymmenen perinteisempää kiskonosturia, ovat Vaarneelle tuttuja tapauksia.

Nostureita huolletaan tietenkin säännöllisesti, jotta ne olisivat aina mahdollisimman hyvässä kunnossa – reeras, kuten kauniissa Porin murteessa sanotaan. Mutta kaikkeen ei voi varautua etukäteen.

– Aika usein sattuu, että puutavarapinkka nirhaisee nosturin hydrauliikkaletkua. Letku on sitten vaihdettava ja nopeasti. Laivojen seisominen tyhjän panttina maksaa paljon.

Ulkoilmaihmiselle sopivaa työtä

Vaarneen työsarkaan kuuluvat Porin Satama Oy:n satamat eli Mäntyluodon satama-alue, Tahkoluodon syväsatama-alue sekä Tahkoluodon kemikaalisatama. Nostureiden lisäksi hän huolehtii esimerkiksi erilaisista kuljettimista, rakennuksista ja asfalttikentistä.

Vaarne aloitti Porin satamassa helmikuussa 2019. Tätä ennen hän työskenteli Fortumilla, jossa hän vastasi Tahkoluodon hiilivoimaloiden kunnossapidosta.

– Vaihdoin työpaikkaa, kun hiilivoimaloiden tulevaisuus alkoi näyttää epävarmalta. Nythän toinen Tahkoluodon laitoksista onkin jo suljettu.

Hän kertoo viihtyneensä satamassa hyvin.

– Suurin ero entiseen on se, että nyt työskentelen ulkosalla ja kohteita on isolla alueella ympäriinsä. Mutta se sopii ulkoilmaihmiselle, olen aina tykännyt olla meren rannalla. Ja kylmyys on vain pukeutumiskysymys.

Vaarneelle on tulossa pian myös uusia huolehdittavia kohteita, sillä Porin satamaa kehitetään voimakkaasti.

– Mäntyluodon Kallonlahteen rakennetaan uusi satamalaituri, hankkeen kustannusarvio on 30 miljoonaa euroa. Lisäksi Tahkoluodon kemikaalisatamaan tehdään uusi öljylaituri 20 miljoonan euron budjetilla.

Varaosia ei aina löydy

Haastattelumme keskeytyy hetkeksi, kun Vaarneen kännykästä kantautuu heinäsorsan rääp- rääp – ääni. Hän sopii, koska sukellusryhmä voisi tulla katsomaan Tahkoluodon sataman yhtä laituria, jota laiva on hieman tönäissyt.

Käymme sen jälkeen katsomassa nikkelirikasteen välivarastoa, jonka kohdalle myös Nunavik siirtyy, kun sen lastia on kevennetty. Rikaste tuodaan tänne laivasta kuljetinhihnaa pitkin.

Sataman kunnossapidolle aiheuttaa lisähaasteita se, että erilaiset kuljettimet ja nosturit ovat peräisin eri vuosikymmeniltä. Kaikkiin laitteisiin ei löydy varaosia tuosta vain.

– Vikatilanteissa teemme ensin kaikkemme, jotta laite saadaan toimimaan käynnissä olevan lastauksen tai lastin purkamisen ajan. Sitten ryhdymme miettimään varsinaista pitempiaikaista korjausta.

Vaarneella on käytössä kaksi alaista ja lisäksi erilaista vuokratyövoimaa. Käytännössä hän tekee läheistä yhteistyötä myös sähkökunnossapidosta vastaavan työnjohtaja Markku Niemen ja tämän miesten kanssa.

Romantiikka on kadonnut

Takavuosina satamat olivat varsin värikkäitä ja jännittäviäkin työpaikkoja; kaukomaiden laivat ja merimiehet vetivät puoleensa monenlaisia kaupanhierojia. Maailma on kuitenkin muuttunut.

– Nykyään lastaus ja purku tapahtuvat niin nopsaan, että merimiehet eivät oikein maihin ehdi. Ja satama-alue on nykyään aidattu. Tänne ei ole ulkopuolisilla asiaa, kolmekymmentä vuotta satamassa työskennellyt Markku Niemi huomauttaa.

Lastauskoneet ovat entistä isompia ja tehokkaampia. Satamassa näkyvät myös digitalisaatio ja automaatio.

– Uusissa mobiilinostureissa on paljon itsediagnostiikkaa, joka kertoo vaikkapa laitteen ulottuvuudesta ja moottorin lämpötilasta. Näitä voidaan seurata myös etänä, Vaarne kertoo.

Työvoimaa tarvitaan tulevaisuudessakin

Robotit eivät tule kuitenkaan tulevaisuudessakaan lastaamaan laivoja. Satamassa tarvitaan työntekijöitä myös tehtäviin, jotka saattavat vaikuttaa äkkiseltään yksinkertaisilta.

– Nosturi ei pysty ottamaan esimerkiksi kaikkea ruumassa olevaa rikastetta, vaan loppusiivoukseen tarvitaan lapiomiehiä. Siinä on ihan omat konstinsa, miten erilaisissa tiloissa olevat kasat on lopulta järkevintä lapioida.

Sataman mekaanisen kunnossapidon työnjohtajaa on mahdoton korvata:

– Työssä vaaditaan ennen kaikkea organisointikykyä, valmiutta tehdä päätöksiä ja hyviä hermoja. Ei ole mitenkään tavatonta, että eri puolilla tapahtuu samaan aikaan paljon kaikenlaista, mihin pitäisi reagoida nopeasti, Vaarne sanoo.

– Jokainen päivä on erilainen, mutta se onkin paljolti työn suola – haiveisaltti.