Marraskuun alussa televisioidulla eduskunnan kyselytunnilla pääministeri Antti Rinne jatkoi eläkepoliittisia avauksiaan ehdottamalla korotusta pientä eläkettä saavien naisten eläkkeisiin.Eduskuntakeskustelussa eläkkeiden korottaminen oli kohdennettu ennen vuotta 2005 lapsia kotona hoitaneille äideille, joille ei tuolloin kertynyt hoitovapaalta eläkettä.

Pohjalla on hallitusohjelman kirjaus, jossa tavoitteena on alle 1 400 euron suuruisten työeläkkeiden parantaminen ilman työeläkemaksujen korottamista. Tätä varten pääministeri on valmis irrottamaan työeläkerahoista vuosittain 200–300 miljoonaa euroa. Yllätys ei ole, että etenkin työmarkkinajärjestöissä Rinteen avaus ei suurta innostusta herättänyt. Niillä on ollut keskeinen rooli suomalaisen työeläkejärjestelmän luomisessa ja muuttamisessa vuosikymmenten varrella. Järjestöt tietävät, mitä paineita järjestelmään kohdistuu nyt ja tulevaisuudessa ilman satojen miljoonien eurojen ylimääräisiä siirtojakin.

Pääministerin ehdotus on monella tapaa ongelmallinen. On helppo väittää työeläkerahastoissa olevan rahaa moiseen, kun kertoo niiden varallisuudeksi yli 200 miljardia euroa. Eläkerahastojen pääomille on kuitenkin jo nyt käyttöä eivätkä rahat välttämättä edes riitä kattamaan tulevia eläkkeitä. Työssä käyvien ikäluokkien pienentyessä ja huoltosuhteen heikentyessä rahastojen varallisuutta ja pääomien tuottoja tarvitaan lyhentämättömänä hillitsemään palkansaajien ja työnantajien työeläkemaksujen korostuspainetta.

Työeläkejärjestelmän peukalointi yksittäistä – vaikkakin hyvää tarkoittavaa – tarkoitusta varten on kyseenalaista koko järjestelmän uskottavuuden kannalta. Jos eläkekassojen kukkarolla käydään kerran, kuka takaa, ettei seuraava pääministeri tai hallitus löydä uutta puutetta paikattavaksi eläkevaroilla? Työeläkejärjestelmä on niin nerokas luomus, että sen hyväksyttävyyttä ei ole syytä horjuttaa järjestelmän maksajien silmissä kovin heppoisin perustein.

Sittemmin eroamaan joutuneen pääministerin tavoite korottaa pienempiä eläkkeitä on sinällään ymmärrettävä. Suomessa on kiistatta eläkeköyhyyttä. Jos asian korjaamiseen löytyy poliittista tahtoa, Rinteen ehdotus ei ole kannatettavimmasta päästä. Kansaneläkkeen ja takuueläkkeen nostaminen on yksi vaihtoehto, kansaneläkkeen työeläkevähennyksen alarajan nostaminen puolestaan helpottaa pientä työeläkettä saavien asemaa. Nämä ovat hallitukselle ja eduskunnalle hankalia siinä mielessä, että ne lisäävät valtion menoja.