Ylitöiden enimmäismäärien tarkastelusta luovutaan. Voimassa olevan työaikalain mukaan ylityötä saadaan teettää enintään 138 tuntia neljän kuukauden ajanjaksolla – kuitenkin siten, että vuosittainen enimmäismäärä on 250 tuntia.

Paikallisesti on mahdollista sopia 80 tunnin lisäylityöstä per kalenterivuosi. Tällöinkin tulee noudattaa 138 tunnin enimmäismäärää neljän kuukauden tarkastelujaksolla. Tarkastelujaksosta on mahdollista sopia valtakunnallisella työehtosopimuksella.

Uudessa työaikalaissa käytetään käsitettä työajan enimmäismäärä. Työntekijän työaika ylityö mukaan lukien ei saa ylittää keskimäärin 48:aa tuntia viikossa neljän kuukauden ajanjakson aikana. Tasoittumisjaksosta on mahdollista sopia toisin valtakunnallisella työehtosopimuksella.

Enimmäismäärää laskettaessa huomioidaan kaikki työajaksi luettava aika. Näin ollen lisätyö, ylityö, työpaikalla tapahtuva päivystys, hätätyö sekä aloittamis- ja lopettamistyö lasketaan mukaan, kun enimmäismäärää tarkastellaan.

Lisäksi enimmäismäärä koskee kaikkia työaikamuotoja mukaan lukien jaksotyöaika, liukuva työaika ja joustotyöaika.

Uudistus käytännössä pidentää hieman enimmäistyöaikaa voimassa olevaan lakiin nähden. Nykylain mukainen enimmäistyöaika on laskennallisesti 2 250 tuntia vuodessa ja uuden lain mukainen 2 304 tuntia vuodessa.

Liukuva työaika uudistuu

Liukuvasta työajasta sopiminen muuttuu uuden lain myötä muutamassa kohdassa merkittävästi. Voimassa olevassa laissa työntekijä ja työnantaja voivat sopia liukuvasta työajasta työsopimuksella. Laissa ei erikseen säädetä mahdollisuudesta sopimuksen irtisanomiseen.

Uuden lain mukaan liukuvaa työaikaa koskeva sopimus saadaan molemmin puolin irtisanoa päättymään seurantajakson päättyessä. Jos sopimus on solmittu määräaikaisena vuotta pidemmäksi ajaksi, sopimus voidaan irtisanoa päättymään neljän kuukauden kuluttua sopimuksen tekemisestä kuten toistaiseksi tehty sopimus.

Voimassa olevassa laissa liukumasaldon enimmäiskertymäksi on säädetty 40 tuntia, sekä ylitysten että alitusten. Uudessa laissa ylitysten enimmäiskertymää korotetaan 60 tuntiin ja alitusten kertymää vähennetään 20 tuntiin. Työehtosopimuksella on edelleen mahdollista sopia varsin laajasti poikkeuksista laissa säädettyyn järjestelmään.

Vuorokautista liukuma-aikaa pidennetään kolmesta tunnista neljään tuntiin.

Uutuutena lakiin työaikapankki

Voimassa olevaan lakiin ei sisälly lainkaan säännöksiä työaikapankista. Uuden lain myötä suhteellisen yleisesti käytössä oleva järjestelmä sisällytetään lakitekstiin.

Uudessa laissa työaikapankilla tarkoitetaan työ- ja vapaa-ajan yhteensovitusjärjestelmää, jolla työaikaa, ansaittuja vapaita tai vapaa-ajaksi muutettuja rahamääräisiä etuuksia voidaan säästää ja yhdistää toisiinsa.

Työaikapankin käyttöönotto edellyttää sopimista. Sopimuksen osapuolina ovat työnantaja ja joko luottamushenkilö, luottamusvaltuutettu tai muu edustaja, henkilöstö tai henkilöstöryhmä. Työaikapankista ei voi sopia yksittäisen työntekijän kanssa.

Useista asioista on sovittava

Työaikapankkia koskevassa sopimuksessa pitää sopia ainakin siitä, mitä eriä työaikapankkiin voidaan siirtää, säästämisrajoista sekä työaikapankin lakkaamisesta ja lakkaamishetkellä työaikapankissa olevien erien korvaamisesta.

Lisäksi on sovittava vapaan käyttämisen periaatteista ja menettelytavoista, joilla työaikapankkiin säästettyä aikaa pidetään vapaana.

Työaikapankkiin voidaan siirtää työntekijän yksittäistapausta koskevalla tai lyhyehköksi määräajaksi annetulla suostumuksella lisä- ja ylityötunteja sekä liukuvaan työaikajärjestelmään kertyneitä työtunteja enintään 60 tuntia neljän kuukauden seurantajakson aikana.

Sinne voi siirtää lakiin tai sopimukseen perustuvia rahamääräisiä etuuksia sen jälkeen, kun ne on ensin muutettu aikamääräisiksi.

Sen sijaan työaikapankkiin ei saa siirtää säännölliseltä työajalta maksettavaa palkkaa, kulukorvauksia, korvausluonteisia saatavia eikä rahamääräistä etuutta sen jälkeen, kun se on erääntynyt maksettavaksi.

Työaikapankissa oleva kertymä eli niin sanottu velka ei saa kasvaa kalenterivuodessa enempää kuin 180 tuntia eikä kokonaiskertymä ylittää kuuden kuukauden työaikaa vastaavaa määrää.

Työntekijällä on oikeus saada työaikapankkiin säästettyä vapaata vähintään kaksi viikkoa kalenterivuodessa. Jos työaikapankkiin on säästetty vapaata yli kymmenen viikkoa, työntekijällä on kuitenkin oikeus saada vuodessa vapaata vähintään viidesosa työaikapankin kertymästä.

Työnantajan on työntekijän vaatimuksesta annettava vapaa seuraavan kuuden kuukauden aikana. Jos työnantaja määrää vapaan ajankohdan, työntekijällä on niin vaatiessaan oikeus saada vapaan sijasta korvaus rahana.

Lähteet: Hietala–Kaivanto–Schön: Uusi työaikalaki käytännössä (Helsinki 2019), Hallituksen esitys 158/2018.