Yritykset ovat jo pitkään peräänkuuluttaneet, että ne tarvitsevat turvallisen ja vakiintuneen toimintaympäristön toimiakseen sekä tehdäkseen investointeja. Pyyntö on sinänsä aiheellinen ja suotava.

Samanaikaisesti tulee väkisin mieleen, että eivätkö yritykset ymmärrä: samaa kaipaavat myös työntekijät. Tällä olisi myös kansantalouteen merkittävä vaikutus, jotta työntekijät voisivat turvallisemmin mielin investoida omaan elämäänsä ja sitä kautta luoda lisää kysyntää esimerkiksi palveluille.

Erityisesti isot yritykset ovat viimeisen 10 vuoden aikana ottaneet tavaksi järjestää muutosneuvotteluita liukuhihnalta. Kärkipaikkaa pitää varmuudella hallussaan Nokia, jolla on viimeisen kymmenen vuoden aikana keskimäärin vähintään yhdet isot muutosneuvottelut vuodessa ja liuta pienempiä siinä rinnalla.

Kun katselee historiaa, niin Nokia on ylivoimainen tällä saralla. Kiitosta ei voi jakaa myöskään esimerkiksi ABB:lle, Nesteelle tai Wärtsilälle, jos ajattelee työntekijöiden turvaa. Viime aikoina muun muassa hyvinvointialueet ovat tulleet kisaamaan kärkisijoista tässä kyseenalaisessa kilpailussa.

Nykyinen maan hallitus on tehnyt merkittävän määrän myönnytyksiä yrityksille sekä heikentänyt monien työmarkkina-asemaa. Maan hallituksessa yritetään silloin tällöin myös ottaa kunniaa talouden käänteistä, ja oppositio yrittää kaataa huonot ajat maan hallituksen syyksi.

Vientiteollisuuden näkökulmasta lienee selvää, että paljon suurempi merkitys on sillä, miten Suomen kannalta keskeiset vientimarkkinat kuten Eurooppa ja Pohjois-Amerikka vetävät. Tähän eivät juurikaan suomalaiset työehdot tai kulloisenkin maan hallituksen toimet vaikuta.

Kaiken tämän jälkeen kehdataan ihmetellä, miksi kansalaiset eivät kuluta.

Toivonkin, että Suomessa löydetään yhteinen tekemisen meininki, jossa myös työntekijän arvo olisi huomattavasti nykyistä suurempi. Vain näin voidaan yhdessä saavuttaa pitkäjänteinen parempi tulevaisuus meille kaikille.

Vetoan poliitikkoihin, että myös työntekijän turvallisuus ja vakiintunut ympäristö huomioitaisiin nykyistä paremmin siltä osin, kun asia on poliitikkojen vallassa.

Puheet työehtoihin kajoamisesta, työttömyysturvan heikentämisestä tai eläkkeiden leikkaamisesta joutavat romukoppaan, koska muitakin vaihtoehtoja on. Kysymys on arvovalinnasta.