Julkinen keskustelu etätöistä ryöpsähti jälleen syksyn alussa. Keskustelu Insinööriliiton edunvalvontajohtaja Petteri Oksan mukaan kumpuaa siitä, että yrityksillä on tarve muuttaa työntekemisen tapaan, johon on päädytty eikä tietoisesti rakennettu.

– Yrityksiltä puuttuu tapa ja myös luottamus käsitellä asioita henkilöstön kanssa.

Keskustelua hallitsee lisäksi kysymys, kuinka monta lähipäivää pitää tehdä tai kuinka moneen etäpäivään on oikeutettu. Se ei ole Oksan mielestä oleellista.

– Olennaista on, miten työnteon paikasta puhutaan ja ennen kaikkea sovitaan.

Mökkiä ei aina lueta kotipaikaksi

Etätöihin liittyvät etenkin ylemmillä toimihenkilöillä kysymykset työmatkoista sekä niiden alkamisesta ja päättymisestä. Jos tekee töitä esimerkiksi kesämökillä, voiko työmatka alkaa sieltä?

– Hämmästystä voi herättää, jos työnantajan mielestä matka-ajan tai kilometrikorvaus mökiltä ei käy. Oksa muistuttaa.

Näistä asioista pitää erikseen sopia. Työaika tuottaa myös epäselvyyttä, sillä kaikissa yrityksissä liukuva työaika ei onnistu etätyössä.

– Myös vakuutusturvakysymykset ovat levällään monessa yrityksessä, Oksa jatkaa listaa useissa työyhteisöissä epäselvistä asioista.

Työnantajat perääntyvät

Oksa arvelee, että työnantajat ovat pelästyneet: työntekijöille on annettu ilman päätöstä valta.

Koronapandemian aikana oli osittain mahdollista päättää itse, missä työtä tehdään. Kun työnantaja ei nähnyt henkilöstöä toimistolla, saattoi viritä ajatus, ettei se mitään töitä tee.

– Ajatus on aivan absurdi, sillä kaikkien pitää tehdä jotain tulosta. Jos esihenkilöt tai tiimi eivät näe tuloksia, silloin ehkä työt ovat jääneet tekemättä, Oksa huomauttaa.

Hänen mukaansa osa töistä on helpompaa läsnätyössä. On tarpeita saada myös ihmisiä paikalle, kun on kyse esimerkiksi tiedon jakamisesta, ideoinnista tai yhdessä oppimisesta.

Samaan hengenvetoon Oksa muistuttaa, että useissa kansainvälisissä yrityksissä on globaaleja tiimejä, joissa henkilöstö ei tapaa ikinä kasvokkain työuransa aikana.

Hybridityö on tuottavinta

Tutkimusnäyttö tukee sitä, että keskimäärin tuottavinta ja tehokkainta on hybridityö, joka sisältää noin kolme etätyöpäivää viikossa. Toki tehtävät ovat erilaisia; osa vaatii enemmän läsnäoloa.

Oksa painottaa, että tekniikan korkeakoulutetuillakin on tehtäviä, joita ei voi koskaan tehdä etänä.

– Olemme varmasti kaikki sitä mieltä, että ydinvoimaloiden valvomoita ohjataan paikan päältä eikä etänä, Oksa kertoo esimerkin.

Hän arvioi, että suurimmassa osassa Insinööriliiton jäsenten työpaikoilla ei ole tehty sopimuksia etätyöskentelystä. Niissä toimitaan kuten on toimittu koronapandemian jälkeen tai toimitaan työnantajan ohjeistuksen varassa, ja kuvitellaan, että tilanne jatkuu samankaltaisena hamaan tulevaisuuteen.

Varmista sopimus työnteon mallista

Oksa kehottaa jäseniä selvittämään, millä perusteella työpaikalla tehdään etätöitä. Onko taustalla työnantajan ohje, sopimus vai onko vain itse tullut sopineeksi? Jos asiasta on tehty sopimus, asia lienee kunnossa.

– On hyvä mieltää, että ilman sopimusta työnantaja voi muuttaa tilanteen koska tahansa eikä siihen ole mitään sanomista.

Vahvimmassa asemassa ovat Oksan mukaan etätyöskentelystä työsopimuksessaan sopineet. Jos työpaikalla ei ole sovittu etätöistä, Oksa neuvoo keskustelemaan henkilöstöedustajan kanssa, jotta etätyökäytännön raamit sovitaan yhdessä työnantajan kanssa.

– Silloin kaikille on selvää, millä ehdoilla yksilölliset etätyökäytännöt sovitaan.

Perusteita etätyöskentelylle

Etätyöstä on selvää hyötyä myös työnantajalle, kun se sovitetaan kysymyksiin työhyvinvoinnista, tuottavuudesta ja työajan järjestelyistä.

– Työilmapiiri ja tuottavuus pysyvät parempina, kun asioista keskustellaan avoimesti. Kyllä korkeakoulutettu asiantuntija ymmärtää myös työnantajan perusteltuja näkemyksiä.

Oksa kuitenkin muistuttaa, että etätöistä päättäminen on työnantajan direktio-oikeuden piirissä. Jos kokoaikaiseen lähityöhön ei ole valmis ja alkaa katsella muita työpaikkoja, siitäkin kannattaa kertoa sivistyneesti.