Joensuulaisessa vaativiin sisäoviin erikoistuneessa Ovesta Oy:ssä on harvinainen puusepänteollisuuden toimitusjohtaja sukupuolensa takia. Ennen kuin suostui pestiin Hanna Valto pohti vastuutaan firman työntekijöistä – mitä jos ovikauppa ei kävisikään hyvin?

Joensuun Heinävaarassa toimiva erikois- ja mittatilausovia valmistava Ovesta on valmistanut ovia yli 50 vuotta lähinnä yrityksiin ja laitoksiin. Työntekijöitä sillä on 17. Ovesta tekee liikevaihtoa liki kolme miljoonaa euroa hyvällä kannattavuudella.

Kiilax Oy osti Ovestan viime vuoden joulukuussa. Taustalla on ruotsalainen pörssiyhtiö Bergman & Beving.

Puusepästä insinööriksi

Kuopiolainen Hanna Valto valmistui puusepäksi vuonna 1995 Vammalassa, nykyisessä Sastamalassa. Insinööriksi hän valmistui 2002 Savonia-ammattikorkeakoulusta Kuopiosta tuotesuunnittelun linjalta.

Koska lähipiirissä oli paljon opettajia, hän oli hetken harhautua koulunkäyntiavustajaksi. Mutta insinööriys veti pitemmän korren. Ovestaan hän haki myynti-insinööriksi kesän korvalla 2023.

– Mieheni huomasi työpaikkailmoituksen, juuri ennen kuin olimme lähdössä pohjoiseen.

Pian Ovestan entinen omistaja ja toimitusjohtaja Pasi Saarinen kutsui haastatteluun.

– Olin ajatellut lomailevani kesän rauhassa yrittäjävuosien jälkeen. Suunnitelmat kuitenkin muuttuivat, kun tulin valituksi, Valto kertoo.

Hänellä oli kulunut runsas tusina vuotta yrittäjänä. Kolme viimeisintä vuotta meni Topi-keittiöiden Kuopion kauppiaana. Enimmillään yksikössä oli kolme provisiopalkkaista myyjää.

– Väsyin hullujen koronavuosien aikana yrittäjyyteen. Korona-aikana kaikki halusivat remontoida ja uusia kotejaan. Tehtiin siis kauppaa ja aivan liian pitkiä työpäiviä, Valto muistelee.

– Viimeisen vuoden aikana kypsyi ajatus siirtyä takaisin säännöllisempään työhön.

Vastuu arvelutti

Kun ottaa huomioon Hanna Valton kuormittavaksi käyneen yrittäjätaipaleen, kutsu toimitusjohtajaksi viime keväänä ei ollut itsestään selvä.

Toimitusjohtajan asemaa pidetään yksinäisenä eikä se juuri sisällä työsuhdeturvaa tai saman tason työkaveria.

– En niinkään pelännyt yksinäisyyttä. Lähinnä ajattelin tulosvastuuta ja vastuuta työntekijöistä. Ajattelin, että ennen täytyi huolehtia vain omasta taloudesta, jatkossa pitäisi miettiä asioista myös työntekijöiden puolesta.

Mielessä kävi toki huolestuttavia kysymyksiä.

– Mitä jos ovikauppa ei kävisikään ja palkat pitäisi kuitenkin maksaa?

Porukassa ei yhtään työnjohtajaa

Ovestan entinen toimitusjohtaja Saarinen kertoo tienneensä Valton valinnasta toimitusjohtajaksi, vaikka pyynnön esitti Kiilax Oy:n toimitusjohtaja Jouni Kontkanen.

– Hanna oli paras valinta, sillä hän tuli talon sisältä ja tunsi toimialan sekä työntekijät. Erityisplussana oli vuosien toimiminen yrittäjänä.

Itsekin tekniikan alan ihmisenä Saarinen ottaa esille vielä yhden näkökulman:

– Ovestassa on 17 työntekijää, mutta ei yhtään työnjohtajaa. Porukan täytyy olla itsenäistä ja johtamisen luottamukseen perustuvaa, jotta se onnistuu, Saarinen kiittelee.

Talon tuotantoa kahvihuoneessa

Teemme haastattelua Ovestan kahvihuoneessa, jonka sivuseinän hillityn tyylikkäät ovet ovat tietysti omaa tuotantoa. Työvuorossa oleva miesjoukko tulee kahvitauolle, mutta haastattelu ei keskeydy, päinvastoin.

Kun puhumme pitkistä työurista, mies vieressäni alkaa kertoa tarinaa pitkäaikaisesta työntekijästä, joka halusi jatkaa uraansa, vaikka oli yli 68-vuotias. Pyyntöön ei suostuttu, mutta joku ehdotti, että kuoleman jälkeen ahkera työtekijä voitaisiin täyttää patsaaksi sisääntuloaulaan.

Ei Valtokaan jää sanattomaksi, vaan antaa takaisin samalla mitalla. Työpaikan ainoa nainen pärjää kyllä puumiesten kanssa, tunnelma vaikuttaa suorastaan iloiselta ja lämpimältä.

Kun poistumme Ovestasta, ilmenee, ettei yhdelle naiselle ole sentään varattu omaa vessaa.

– On minulla oma pukuhuone, Valto sanoo.

Savolainen ilmaisu

Hanna Valto on kotoisin Kuopiosta ja hänen miehensä on karjalainen. Miten savolainen on sopeutunut Karjalaan?

– Kyllä minä puhun ihan yleiskieltä, hän nauraa.

– Mutta tulen hyvin ymmärretyksi täällä Pohjois-Karjalassa. Ehkä tuo Karjalan murre alkaa tarttua. Sanon usein mie, vaikka savoksi sanotaan minä.