Kaikilla nostolaitteilla lepää auto Autoklinikka Konalan hallissa Helsingissä. Jokainen menopeli on ajokuntoinen, mutta naarmuja ja lommoja korjataan sieltä täältä. Ne ovat yleisimpiä vahinkoja, joita liikenteessä sattuu.

– Vahinkoja sattuu eniten parkkipaikoilla, vahvistaa autovahinkotarkastaja Miika Haapala vakuutusyhtiö OP-Pohjolasta.

Ammattikielellä näitä yleisiä, matalalla nopeudella syntyneitä kolhuja kutsutaan pusuiksi.

Haapala käy harvoin katsomassa vahinkoja korjaamolla, sillä suurin osa vakuutuskorvauspäätöksistä syntyy sähköisesti. Muutaman kerran vuodessa käsiteltävänä on tapauksia, jotka vaativat auton vahinkojen fyysistä arviointia korjaamolla.

– Siihen on yleensä syynä, että vahingot eivät vastaa ilmoitettua vahinkotapahtumaa tai jos samassa vauriokohdassa on aiempi vahinko eikä ole selvää, mikä on vanhaa vahinkoa ja mikä uutta.

Haapala kuvailee omaa työtään salapoliisin työksi, kun kaikkia vahinkoja yritetään vahvistaa ilmoitusten ja havaintojen perusteella.

– Jos on väitetty, että on tapahtunut törmäys toisen auton kanssa, yleensä siitä jää maalijälkiä, joista kolhaisu voidaan todentaa.

Oikea ja vasen sekoittuvat

Suomalaiset ilmoittavat Haapalan mukaan yleensä rehellisesti vahingoista, ja vain harvoin törmää vilppiin. Ilmoituksissa voi olla silti tahattomia virheitä.

– Asiakkailla menevät joskus vasen ja oikea sekaisin, koska he saattavat katsoa vahinkoa auton edestäpäin, vaikka pitäisi katsoa kuljettajan näkökulmasta.

Haapalan työpöydän kautta kulkee vuosittain läpi vajaat 1 500 vahinkoilmoitusta. Hän työskentelee osana yhtiön eteläistä autovahinkotarkastustiimiä, johon kuuluu kahdeksan autovahinkotarkastajaa. Koko vakuutusyhtiölle ilmoitetaan noin 250 000 vahinkoa vuosittain.

Autoklinikka Konala on Pohjolan kumppanikorjaamo. Täällä korjataan ajokuntoisia ajoneuvoja. Hinausautot kuljettavat lunastuskuntoiset ajoneuvot suoraan realisointipaikkaan, jossa ajoneuvo myydään korjattavaksi tai osiksi.

Vaikka työhön liittyvä kommunikointi tapahtuu suurimmaksi osaksi vakuutusyhtiön ja korjaamon välillä, lunastustapauksissa vahinkotarkastaja soittaa suoraan asiakkaalle.

– Kyselemme auton kunnosta ennen vahinkoa ja yritämme päästä yhteisymmärrykseen auton käyvästä arvosta.

Tukalimpia tilanteita ovat vahingot, joissa on menetetty ihmishenkiä ja joissa on soitettava omaisille.

– Muistan ensimmäisen puhelun perheelle, kun auton kuljettaja oli kuollut liikenneonnettomuudessa.

Vahingot painottuvat talveen

Lähes puolet autovahingoista sattuu matalalla nopeudella pysäköintialueilla, toreilla, pihoilla ja huoltoasemilla. Niiden jälkeen yleisimpiä onnettomuuksia ovat peräänajot liikennevaloissa.

Lasivahingot painottuvat huhtikuuhun, kun renkaista irtoavat nastat ja irtonainen päällyste rikkovat tuulilaseja. Autopalveluvahingot painottuvat alkutalveen kovien pakkaskelien yhteyteen.

Vahingon sattuessa asiakkaat soittavat usein vakuutusyhtiön palveluun ja noudattavat sen ohjeita. Ajokuntoiset autot joko hinataan tai ajetaan itse korjaamolle. Vakuutuspäätöksen saa usein päivässä, ja korjaamolta auto palautuu käyttäjälle tavallisesti parissa viikossa.

Nykyautot ovat niin täynnä tekniikkaa, että pienikin kolhu voi rikkoa kalliita osia.

– Pikkuisen pusun hinta parkkipaikalla voi pahimmillaan nousta jopa 14 000 euroon, jos siinä särkyvät ajovalot. Kalleimmissa autoissa on nykyään laser-ajovalot.

Vakuutusyhtiöön autokannan muutos vaikuttaa siten, että etenkin kaskon hinnassa on yhä enemmän hajontaa riskianalyysin perusteella. Vakuutuksen hintaan vaikuttavat vakuutuksen kattavuuden lisäksi merkki, malli, sylinteritilavuus, auton ikä ja ajokilometrit.

Fordit vievät vapaa-ajan

Vahingoilta ei ole välttynyt Haapala itsekään, sillä hän ajoi toissa talvena routakuoppaan ja rengas puhkesi. Kulut silloiselle vakuutusyhtiölle jäivät kuitenkin pieniksi, sillä hän vaihtoi renkaansa itse.

Uransa Haapala aloitti autokorjaamoiden työnjohdossa ja siirtyi vakuutusyhtiön palvelukseen kolme vuotta sitten. Hän valmistui ajoneuvotekniikan yamk-insinööriksi vuonna 2023.

Vapaa-ajallaan Haapala on intohimoinen moottoripyörä- ja autoharrastaja. Hänellä on projektina kunnostaa vuoden 1992 nelivetofarmari Ford Sierra.

– Innostus Fordiin tulee lapsuudesta. Isä sanoi, että Fordeissa on niin paljon vikoja, että älä ikinä hanki sellaista. Ford Taunus oli kuitenkin isäni silmäterä.