Suomalainen perusterveydenhuolto on kiistatta isojen haasteiden ja ongelmien keskellä. Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen piti tuoda helpotusta palveluiden saatavuuteen, mutta toisin näyttää käyneen. Uusilla hyvinvointialueilla on kädet täynnä töitä, kun ne yrittävät saada rahat riittämään ja ihmisille tärkeät palvelut tuotettua.

Julkisen terveydenhuollon ongelmiin on etsitty ratkaisuja myös vääristä paikoista. Luupin alle on joutunut työnantajien ja työntekijöiden yhdessä rahoittama työterveyshuolto. Kaikki eivät katso hyvällä sitä, että hyvinvointialueiden ongelmien keskellä maassa on toimiva ja tehokas terveydenhuolto yritysten työntekijöille.

Työterveyshuollon alasajolle on vaikea löytää kunnon perusteluja. Työterveyshuolto on isossa roolissa, kun maassa yritetään pidentää työuria ja pitää ikääntyvä kansakunta työkykyisenä. On vaikea uskoa, että huonossa hapessa oleva julkinen terveydenhuolto kykenisi huolehtimaan työikäisten työkyvyn säilymisestä ja edistämisestä yhtä hyvin kuin työterveyshuolto tekee. Pahimmassa tapauksen järjestelmä romuttaminen voisi johtaa työllisyysasteen laskuun ja työkyvyttömyydestä johtuvien menojen kasvuun.

Työnantajien järjestämän työterveyshuollon piirissä on noin 90 prosenttia palkansaajista, noin kaksi miljoonaa työntekijää. Työterveydenhuollon osuus terveydenhuollon kaikista kustannuksista on noin neljä prosenttia, joten järjestelmässä liikkuvilla sadoilla miljoonilla ei ratkaista julkisen terveydenhuollon rahoitusongelmia.

Pitää myös muistaa, että työterveyshuoltoa ei rahoiteta yleisistä, julkisista verovaroista. Sen kustannukset katetaan työnantajilta ja työntekijöiltä perittävillä työtulovakuutuksen maksuilla ja työnantajien palvelujen tuottajille maksamilla asiakasmaksuilla.

Sanotaan, että toimivaa ei kannata korjata, tai ainakaan tieten rikkoa. Tämä pätee suomalaiseen työterveyshuoltoon, joka on vuosikymmenten aikana hioutunut toimivaksi ja tehokkaaksi järjestelmäksi. Sen edut ovat kiistattomat. Työterveyshuollon alasajon riskit sen sijaan ovat suuret. Pahimmassa tapauksessa suomalainen terveydenhuoltojärjestelmä joutuisi ojasta allikkoon: kustannukset vain kasvaisivat, ja jonoissa olisi entistä enemmän ihmisiä.