Kokemukset työstä jakautuvat
Työn luonne erottelee työssäkäyviä Suomessa.
Päällekkäiset työtehtävät ja tietotulva ovat yli kaksi kertaa yleisempiä ylemmillä toimihenkilöillä kuin työntekijöillä. Vastaavasti fyysiset kuormitustekijät, kuten nostaminen ja kantaminen, koskettavat joka kolmatta työntekijää, mutta vain noin prosenttia ylemmistä toimihenkilöistä.
Ylemmissä toimihenkilöammateissa valtaosa istuu yli puolet työajastaan, eikä heidän työhönsä sisälly fyysisesti raskaita työtehtäviä.
Sen sijaan työntekijäammateissa lähes kaksi kolmesta seisoo tai kävelee yli puolet työajastaan.
Työssäkäyvän väestön sosioekonominen tausta, työolot ja hyvinvointi liittyvät kiinteästi toisiinsa.
Ylemmistä toimihenkilöstä yhdeksän kymmenestä uskoo pystyvänsä työskentelemään terveytensä puolesta vanhuuseläkeikään asti. Työntekijäryhmään kuuluvista näin arvioi kaksi kolmesta.
Myös sukupuolittuneet työt ja työolot ovat keskeinen osa suomalaista työelämää 2020-luvulla. Naiset työskentelevät edelleen paljon alemmissa toimihenkilöammateissa ja toimivat vähemmän esihenkilöinä kuin miehet.
Miehet keskittyvät yksityiselle sektorille ja työntekijä- ammatteihin.
Jakautuneisuus heijastuu siihen, millaisilla työpaikoilla suomalaiset miehet ja naiset työskentelevät.
Ennakoimattomuus kuormittaa työssä
Työterveyslaitoksen Työn Suomi -raportissa kuvataan laajasti työssäkäyvien suomalaisten työoloja, työkykyä, työhyvinvointia ja työterveyspalvelujen käyttöä sekä tietoa väestöryhmien välisistä eroista työelämässä.
Vuosina 2022–2023 kerätty aineisto on osa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) Terve Suomi -tutkimusta.
Työelämää koskeviin kysymyksiin vastasi 7 107 henkilöä, ja heidän keski-ikänsä oli 42 vuotta.
– Aineisto kuvaa työelämää, jossa valtaosa työntekijöistä on syntynyt 1950-luvun puolenvälin ja 2000-luvun taitteen välissä, sanoo tutkimusprofessori Ari Väänänen Työterveyslaitoksesta.
– Yllättävien muutosten teema nousi esiin tuloksissa. Ennakoimattomat muutokset oli suurin työhön liittyvä uhka. Sitä koki peräti 40 prosenttia työssäkäyvistä, Väänänen kertoo.
Viikkotyöajat pääosin maltillisia
Työssäkäyvistä 40 prosenttia tekee säännöllistä päivätyötä, ja noin kolmanneksella on joustava työaika. Vuorotyötä tai säännöllistä ilta- tai yötyötä tekee 17 prosenttia.
Joka viides tekee yli puolet työajastaan etätyötä, kun taas 43 prosentille työssäkäyvistä etätyö ei ole lainkaan mahdollista.
Viikkotyötunnit pysyvät pääosin maltillisella tasolla riippumatta siitä, kuinka paljon etätyötä tehdään.
Työssäkäyvän väestön keskimääräinen viikkotyöaika on 38,6 tuntia viikossa. Kuitenkin hieman yli viidennes työssäkäyvistä raportoi tekevänsä yli 40 tunnin työviikkoa.
Korkeaa viikkotyömäärää tekivät etenkin yksityisellä puolella työskentelevät, esihenkilöasemassa olevat, ylemmät toimihenkilöt ja yrittäjät.
Yrittäjämiehet lähes aina tavoitettavissa
Yli puolet työssäkäyvistä arvioi olevansa yleensä tavoitettavissa työhön liittyen myös työajan ulkopuolella. Tavoitettavissa oleminen oli tavallisempaa miesten kuin naisten keskuudessa.
Yleisintä tavoitettavissa oleminen oli yrittäjämiehillä.
Palkansaajilla tavoitettavuus oli selkeästi alhaisemmalla tasolla, vähäisintä se oli työntekijäammateissa.
Sekä yrittäjillä palkansaajilla oli varsin tavallista, että työasiat pyörivät häiritsevästi mielessä vapaa-ajalla.
– Työstä irrottautuminen voi olla haastavaa, jos on tavoitettavissa myös vapaa-ajalla. Toisaalta yrittäjistä yli puolet kokee työn tuovan iloa sekä energiaa ja olevan hyvä vastapaino muille elämänalueille, sanoo vanhempi asiantuntija Minna Toivanen Työterveyslaitoksesta.
– Tutkimuksemme perusteella monet yrittäjistä tekevät työtään hyvin itsenäisesti, ilman sosiaalista tukea työpaikalta.