– Tekoäly muuttaa maailmaa, mutta kuinka paljon ja mihin suuntaan, sitä ei tiedä kukaan, sanoo Janne Riiheläinen.
– Tekoäly muuttaa maailmaa, mutta kuinka paljon ja mihin suuntaan, sitä ei tiedä kukaan, sanoo Janne Riiheläinen.

Iso, paha ja pyhä tekoäly

Tekoäly on kuin tuli, hyvä renki mutta huono isäntä.

Tietokirjailija ja luennoitsija Janne ”Rysky” Riiheläinen näkee tekoälyssä ja sen kehityksessä mahdollisuuksia, mutta myös uhkia.

Joensuulaisesta Janne Riiheläisestä piti tulla luokanopettaja, mutta toisin kävi. Opiskeluaikoina hän kokeili journalismia Joensuun yliopiston ylioppilaslehden päätoimittajana ja teki töitä mainosalalla copywriterinä päätyen mainostoimiston osakkaaksi.

Reilu kymmenen vuotta sitten hän kiinnostui ulko- ja turvallisuuspolitiikasta ja informaatiovaikuttamisesta. Taitavana kirjoittajana ja puhujana Riiheläisestä on tullut suosittu luennoitsija ja kolumnisti etenkin turvallisuuspolitiikasta.

– Kun minulla ei ole alan tutkintoa eikä formaalia asemaa, ei virkaa eikä puoluetta, niin saa sanoa mitä haluaa. Se sopii minulle, Riiheläinen sanoo.

Maailma ei ole entisensä

Kirjoituksissaan Riiheläinen on patistanut niin maan hallitusta kuin kansalaisia ymmärtämään, kuinka paljon tekoäly on muuttanut ja muuttaa maailmaa. Tekoäly on kuin pullon henki, kun se on päässyt valloilleen, sitä ei pysäytä mikään.

– Tekoäly on yksi modernin yhteiskunnan virstanpylväs. On maailma ennen ja jälkeen tekoälyn. Se laittaa maan turvallisuuspolitiikan perusteita uusiksi, mullistaa työelämää ja ihmisten arkea, sen edessä jopa demokratia on helisemässä, hän luonnehtii.

Riiheläiselle tekoäly ei ole itsessään hyvä tai paha. Se on sellainen, kun ihmiset siitä tekevät ja mihin sitä käyttävät.

– Tekoäly on samalla pelottava ja äärimmäisen kiehtova. Mutta ei siinä ole mitään uutta. Olemme aina pelänneet teknologian kehittymistä ja mitä se meille aiheuttaa, mutta kieltämättä nyt on käynnissä poikkeuksellisen valtava ihmiskoe. Ja tekoälyyn liittyvä murros on vasta alussa.

Tieto ja sen käsittely on valtaa

Riiheläisen mukaan tietokone ja myöhemmin tekoäly syntyivät vastauksina ihmisaivojen kapasiteetin rajallisuudelle. Vaikka ihminen on noheva ja joidenkin mielestä kaikkitietävä, hänen päähänsä ei mahdu rajattomasti dataa.

– Tieto on edelleen valtaa. Ei ole sattumaa, että jotkut valtiot ja yritykset pyrkivät kaikin tavoin keräämään ihmisistä valtavia tietomassoja.

Riiheläisen mielestä erilaisilla tekoälysovellutuksilla aineistoista voi saada irti yhtä, jos toistakin.

– Tekoälyn käyttöön liittyy eettisiä ja moraalisia ongelmia, mutta oikeastaan vain Euroopan unionissa näitä asioita edes yritetään hallita. Autoritaariset maat, etunenässä Kiina, ovat tässä suhteessa oma lukunsa. Niissä tietoa ja tekoälyä käytetään sumeilematta kyber- ja informaatiovaikuttamisessa, Riiheläinen sanoo.

Hänen mukaansa tämä on iso haaste demokratioille. Chat-GPT ja muiden tekoälysovellutusten suoltaessa maailmalle tavaraa kiihtyvällä vauhdilla todellisuuden ja valheen raja hämärtyy. Julkiseen keskusteluun synnytetään synteettisiä ilmiöitä, jotka vievät happea ja tilaa yhteiskunnalliselta keskustelulta tärkeistä aiheista.

– Kun se tapahtuu yhä useammin ja aina vain uskottavammin, ihmisten mielipiteet voivat muuttua nopeastikin. Tiedon on oltava luotettavaa, jotta se tukee demokratiaa, Riiheläinen sanoo.

Isoja haasteita

Riiheläisen mukaan tekoäly tarjoaa myös mahdollisuuksia. Ihmiskunnalla on haasteita, joiden ratkaisemisessa turbovauhdilla isoja tietomääriä rouskuttava tekoäly voi tarjota apuaan.

– Ilmastokriisi, luontokato ja niin edelleen, kateeksi ei käy omia lapsiani. Sokea usko teknologiaan ei ole ratkaisu, mutta insinööreissä on aina elänyt toivo. Uskon juuri nyt elämämme murroksen synnyttävän myös hyvää, siellä täällä uusia innovaatioita, jotka koituvat ihmisten parhaaksi.

Riiheläisen mielestä tekoäly muuttaa joka tapauksessa työelämää. Muutos ei koske vain tietotyötä.

– Muutos voi olla hurjempi kuin osaamme edes kuvitella. Koulutetuilta ihmisiltä katoavat työt, ihmisen tekemästä tuottavasta työstä tulee niukkuushyödyke. Kenties tarvitsemme perustulon jo pelkästään yhteiskuntarauhan säilyttämiseksi, hän pohtii.

Ihmisen suhde koneeseen

Riiheläisen mukaan ihmisen käsitys koneista on perinteisesti ollut mekaaninen. Kone on näkyvä esine, joka tekee jotain konkreettista: leikkaa, keittää, kuljettaa ja niin edelleen. Silti sen toimintaa ei ole tarvinnut ymmärtää.

– Ei minun jakeluuni ole koskaan mennyt, miten mikroaaltouuni toimii, mutta entä sitten. Se on vain kone, Riiheläinen sanoo.

Tekoälyn myötä kone on tunkeutunut ihmisen reviirille. Riiheläisen mukaan se on alkanut omia ihmisyyden perinteisiä tunnusmerkkejä, kuten luovuutta, ja se pelottaa meitä.

Riiheläinen puhuu ontologisen turvallisuuden kriisistä.

– Meille on opetettu, että kone on kone, ei se ilman ihmistä toimi. Mutta nyt jo se tekee taidetta, kirjoittaa elokuvakäsikirjoituksia ja kauniita runoja. Ihmisyyden mittareita. Entäpä jos tekoäly tulee ensi viikolla tietoiseksi, joudummeko määrittelemään ihmisyyttä uudelleen, Riiheläinen pohtii.