Tuoreessa pro gradu -tutkielmassani tarkastelen Insinööriliiton keräämiä vuosien 2011 ja 2021 sijoittumistutkimuksia, joihin vastasivat vuotta tutkimuksia aiemmin valmistuneet insinöörit. Sijoittumistutkimus tehdään vuosittain, ja sen tarkoituksena on kerätä tietoa vastavalmistuneiden insinöörien työuran alkuvaiheista.

Työllistymisessä ja työelämään siirtymisen kokemuksissa on eroja. Selkeimmät tutkimuksessa esiin tulleista huomioista liittyvät vastavalmistuneiden palkkaan ja sukupuolen vaikutukseen työllistymisessä.

Palkkaerot vastavalmistuneiden insinöörimiesten ja -naisten välillä ovat merkittäviä. Vuonna 2021 miesten mediaanipalkka vuosi valmistumisen jälkeen oli 3 000 euroa, kun vastaava luku naisilla oli 2 750 euroa.

Palkkaerot pohjautuvat usein naisten ja miesten sijoittumiseen erilaisiin tehtäviin ja eri aloille. Insinöörialoilla eriytyminen näkyy jo koulutuksessa: naisten osuus on suurempi ympäristö- ja energiatekniikassa, kun taas miehet hakeutuvat useammin tieto- ja viestintätekniikan alalle.

Julkissektorilla alempi palkkataso

Varhainen eriytyminen koulutuksessa luo pohjaa sukupuolten välisille eroille työelämässä. Naiset päätyvät useammin tehtäviin, jotka ovat huonommin palkattuja.

Naiset työskentelevät usein matalapalkka-aloilla, kuten julkisella sektorilla, jonka alhaisempaa palkkatasoa on perusteltu taloustieteen avulla esimerkiksi tuottavuuteen ja markkinoihin vedoten.

Sukupuolten välisiä palkkaeroja perustellaan myös toisistaan poikkeavilla neuvottelutaidoilla. Naisten ajatellaan usein aliarvioivan omaa osaamistaan ja epäröivän palkkaneuvotteluihin ryhtymistä enemmän kuin miesten.

Teoriaa on kuitenkin kritisoitu. Esimerkiksi Cass Business School, Warwick ja Wisconsin yliopistot tekivät vuonna 2016 tutkimuksen, jonka tulosten mukaan naiset pyytävät palkankorotuksia yhtä usein kuin miehet, mutta saavat niitä harvemmin. Tutkimuksen mukaan miehet saavat 25 prosenttia todennäköisemmin palkankorotuksen, kun he pyytävät sitä.

Tutkimus kumoaa myös stereotypioita siitä, että naiset eivät uskaltaisi pyytää palkankorotuksia tai pelkäisivät esihenkilöiden reaktioita.

Työllistyminen naisille vaikeampaa

Aikaisempien tutkimusten perusteella insinöörinaiset kokevat oman sukupuolensa hankaloittavan työllistymistään valmistumisen jälkeen selvästi enemmän kuin insinööri- miehet.

Naisten kokemuksiin voivat vaikuttaa sukupuoleen pohjautuvat ennakkoluulot, syrjintä ja stereotypiat, jotka vaikeuttavat naisten urakehitystä ja saavutusten tunnustamista. Usein naisten kokema syrjintä tekniikan alalla ilmenee vähättelynä, osaamisen epäilemisenä ja epäasiallisina kommentteina.

Myös työn ja perheen yhteensovittaminen on edelleen hankalampaa naisille kuin miehille.

Sukupuolten välillä on myös yhtäläisyyksiä. Vastavalmistuneiden insinöörimiesten tai -naisten välillä ei ole eroa siinä, koetaanko työllistymisen olevan vaikeaa ulkoisista tekijöistä, kuten heikosta työmarkkinatilanteesta ja valmistumisajankohdasta johtuen.

Myös henkilökohtaisten tekijöiden vaikutus on sukupuolesta riippumatta sama.

Kumpikin kokee epävarmuutta

Tutkielmani perusteella epävarmuuden ja oman osaamisen kyseenalaistamisen yhteys koettuihin työllistymisen haasteisiin ei eroa merkittävästi sukupuolten välillä, vaikka yleisen uskomuksen mukaan kyseiset asiat vaikuttaisivat enemmän naisiin.

Vuosina 2010 ja 2020 valmistuneiden insinöörien välillä ei ole havaittu tilastollisesti merkitsevää eroa valmistumisen jälkeisessä työllisyydessä, vaan työllistymisaste on säilynyt samalla tasolla. Insinöörinaisten kohdalla työttömien osuus on kuitenkin pienenentynyt tutkimusten välisenä vuosikymmenen aikana.

Muutos voi johtua viime vuosien työmarkkinatilanteesta. Toisaalta työmarkkinatilanteen olettaisi vaikuttavan myös miehiin, mutta insinöörimiehien työttömyydessä ei ole merkittävää eroa vuosien 2011 ja 2021 välillä.

On mahdollista, että insinöörinaisten kokemat valmistumisen jälkeisen työttömyyden muutokset selittyvät ainakin osittain sukupuoleen liitettyjen stereotypioiden ja ennakkoluulojen vähentymisellä.