Naisia on houkuteltu ict-alalle vuosia ellei peräti vuosikymmeniä. Lappeenrantalainen Anu-Hannele Massinen ja savitaipalelainen Anu Kontunen ovat rummuttaneet asian puolesta jo pitkään, ja kehitys on heidän mukaansa ollut myönteistä.

– Naisia on tullut alalle lisää tietoisuuden lisäämisen myötä. Mitä enemmän puhutaan, sitä enemmän hakeudutaan.

Massisen titteli it-konsulttiyhtiö Goforella on people lead. Hänen teknologiaosaamisen johtamisen YAMK-opintonsa ovat loppusuoralla. Kontusella puolestaan on pitkä työhistoria operaattorialalla ennen nykyistä työpaikkaansa Saranen Consultingilla.

Paljon muutakin kuin koodia

Innostaakseen naisia mukaan kaksikko on järjestänyt Software Finland ry:n Mimmit koodaa -tapahtumia Lappeenrannassa. Tärkein anti osallistujille on ollut uratarinoiden kuuleminen. Ne antavat uskoa sekä alanvaihtajille että alan opiskelijoille.

– Koodaustaidot eivät ole ratkaisevia. Uramahdollisuuksia on lukuisia, eikä ict-alalla ole olemassa miesten ja naisten töitä, Massinen sanoo.

– Yhtäältä on stereotypia kammiossaan yksin vuorokaudet läpeensä istuvasta koodarista, ja toisaalta gloriaa tihkuva työvoimapulapuhe, jossa tekijöitä houkutellaan mitä moninaisimmin tavoin. Todellisuus on sitten jossakin välimaastossa, Kontunen täydentää.

Ict-alan osaajapulasta puhuttaessa katse kääntyy usein vain oppilaitoksiin, sivuuttaen alanvaihtajien potentiaalin. Se koskettaa erityisesti naisia.

– Etelä-Karjalassa koulutustarjontaa on kyllä, ongelma on siinä, kuinka opiskelijoista entistä useampi saataisiin jäämään valmistumisen jälkeen. Alanvaihtajilla elämä on jo juurtunut tänne ja heillä on halu työllistyä omalle paikkakunnalle.

Alanvaihtajan tausta voi olla etu

Toimialaosaamisen merkitys on suuri. Esimerkiksi projektipäälliköllä kokemus asiakkaan toimialalta, kuten sote-alalta, teollisuudesta tai julkishallinnosta, samoin kuin loppukäyttäjän kokemus ohjelmistoista voi olla työnantajan näkökulmasta arvokasta.

– Naisten osaamisen tuominen mukaan on tärkeää yhdenvertaisuuden toteutumiseksi. Esimerkiksi ensimmäiset kuukautissovellukset olivat miesten suunnittelemia, Kontunen mainitsee.

Työpaikkoja syntyy usein hakijoiden osaamisen pohjalta. Rekrytilanteessa voi löytyä työntekijä paitsi ilmoitettuun paikkaan, myös siihen, jota ei vielä ole laitettu julki.

– Hakijalle voidaan todeta, että tämä tehtävä ei ehkä ole sinulle paras, mutta meillä olisi aukeamassa toinen positio, johon sopisit täydellisesti, Massinen kuvailee.

– Jälleen kerran, jos naiset eivät rohkaistu hakemaan työpaikkoja, he jäävät paitsi myös näistä mahdollisuuksista, hän huomauttaa.

Kysyttäessä, onko jotakin tiettyä teemaa, joka naisten kanssa keskusteluissa toistuu, vastaus tulee yhdestä suusta:

– Uskallus! Tai toisin sanottuna rohkeuden puute. Legendaarinen perinne on edelleen voimissaan. Mies hakee työpaikkaa, kun täyttää yhdenkin kohdan hakuvaatimusten listalta, nainen puolestaan ei hae, jos yksikin kohta ei täyty.

Elinvoimaa Etelä-Karjalaan

Myös maakuntien elinvoima on kuuma teema ja sen kehittämiseksi tarvitaan eri alojen osaamista.

Etelä-Karjalassa väestöennusteet ovat laskusuunnassa, ja lisäksi rajan sulkeutuminen tarkoittaa alueelle lähes miljoonan euron tulonmenetystä joka päivä.

Oman osansa tehdäkseen Kontunen ja Massinen ovat luomassa ict-alan osaajaverkostoa Etelä-Karjalaan yhdessä Lappeenrannan kaupungin ja muiden kaupungissa toimivien ict-alan yritysten kanssa.

– Jonkinlaisena alan ammattilaisten olohuoneena sen näemme. Ajatuksena on saada eri tasolla olevat ict-osaajat tekemään yhdessä asioita, ja sitä kautta koko Etelä-Karjala kulkemaan kohti tulevaisuutta ja parempia aikoja. Mukana näemme mielellämme myös koulutusalan, he kertovat.

Aiheeseen liittyen Kontunen ja Massinen pitävät tärkeänä, että ict-yrityksillä on toimipaikkoja ympäri Suomen, vaikka paikkariippumattomuus onkin tullut jäädäkseen.

– Konkreettiset toimistot madal- tavat yleisesti kynnystä hakeutua alalle. Ne luovat osaltaan näkyvyyttä ja tietoisuutta yrityksistä ja työ- mahdollisuuksista.