Janakkalan Tervakoskella asuva Kari Pahkala innostui metsästyksestä lapsena. Isä otti 6-vuotiaan poikansa metsälle, ja se oli sillä selvä. Kipinä syttyi ja on hehkunut pian 50 vuotta.

Perheellisen projekti-insinöörin elämään mahtuu muutakin. Kun kaksi poikaa pelaa jääkiekkoa HPK:n junioreissa, eteläisen Suomen jäähallit ovat tulleet tutuksi poikien joukkueiden huoltajana toimivalle isälle.

– Pojat ovat suorittaneet metsästäjätutkinnon ja käymme silloin tällöin yhdessä metsässä, joten harrastus siirtyy verenperintönä seuraavalle polvelle, Pahkala sanoo.

Riistanhoito osa harrastusta

Yhdistystoiminta on osa Pahkalan metsästysharrastusta. Hän on Rengon seudun riistanhoitoyhdistyksen hallituksen jäsen.

– Metsästäjät eivät vain metsästä. Iso joukko heistä toimii aktiivisesti alueensa riistanhoitoyhdistyksissä, joilla on tärkeä rooli suomalaisessa riistataloudessa.

Rhy:t huolehtivat omalla alueellaan riistakantojen säilymisestä elinvoimaisena ottaen huomioon eri sidosryhmien tarpeet. Tämä edellyttää ajantasaista tiedon keräämistä hirvistä, peuroista ja suurpedoista.

– Seuraamme myös metsäkanalintujen kannan kehitystä ja pyrimme pitämään ne elinvoimaisina.

Rhy:llä on monia viranomaistehtäviä, kuten metsästäjätutkintojen ja ampumakokeiden järjestämistä. Valtaosassa maata metsästäjät antavat myös poliisille virka-apua (SRVA) liikenne- onnettomuuksissa, jossa osapuolena on hirvieläin tai suurpeto.

Pahkala toimii petoyhdyshenkilönä, jonka tehtävänä on olla ajan tasalla oman alueensa suurpetokannoista.

– Tarkastan ihmisten tekemiä havaintoja, kerään jälkiä ja kirjaan niitä Luonnonvarakeskuksen Tassu-järjestelmään. Meillä havaintoja tehdään lähinnä ilveksistä, jonkin verran susista. Ahmoja ja karhuja havaitaan harvemmin.

Koiraa en vaihda

Pahkalan kesäloma on syksyinen kanalintujahti kaveriporukassa pohjoisessa Suomessa. Tärkeää ei ole saalis, vaan luonnossa liikkuminen, yhdessäolo ja rauhoittuminen.

– Päivät pohjoisessa ovat jotenkin ainutlaatuisia. Yön säkkipimeys, luonnon äänet, suon ylle nouseva usva. Ja mikä parasta, siellä ei kännykkäkään toimi, joten saa olla täysin rauhassa, hän kuvailee.

Linnustajalle koira on tärkeä metsästyskaveri. Pahkalalla on ollut 25 vuotta saman rotuinen koira, karkeakarvainen saksanseisoja.

– Ja se ei vaihdu. Joku väittää, että sileäkarvainen saksanseisoja on parempi, mutta en usko, hän sanoo,

– Tämä on monikäyttöinen koira, toimii kuin ihmisen mieli, metsästää sitten kanalintuja, kyyhkyjä tai sorsia, Pahkala kehuu 3-vuotiasta Sashaa.