Jälleen työryhmä
uudistaa työeläkejärjestelmää
Työeläkejärjestelmän uudistaminen on osa pääministeri Petteri Orpon hallitusohjelmaa.
Työryhmä käynnistyy lähiviikkoina, ja sen toimikausi päättyy tammi- kuussa 2025, jonka jälkeen työryhmän ehdotukset kootaan hallituksen esitykseksi.
Ryhmään pyydetään osallistujia sosiaali- ja terveysministeriöstä, valtiovarainministeriöstä, Elinkeinoelämän keskusliitosta, Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajalta, Akavalta, SAK:lta ja STTK:lta. Lisäksi työryhmään kutsutaan asiantuntija Eläketurvakeskuksesta.
Työryhmän puheenjohtajaksi nimitetään osastopäällikkö Liisa Siika-aho sosiaali- ja terveysministeriöstä, ja varapuheenjohtaja nimetään edustaja valtiovarainministeriöstä.
Tavoite vakaa työeläkejärjestelmä
Hallitusohjelman mukaisesti työeläkepolitiikan keskeisiä tavoitteita ovat eläkkeiden riittävä taso ja kattavuus, sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus sekä rahoituksen kestävyys myös pitkällä aikavälillä.
Työeläkejärjestelmää on tarpeen uudistaa, koska muun muassa syntyvyyden laskun, huoltosuhteen heikkenemisen ja heikon talouskasvun vuoksi eläkejärjestelmän rahoituksellinen kestävyys on heikentynyt.
Uudistusta tarvitaan myös turvaamaan tulevaisuudessa eläkkeiden riittävä taso.
Miljardilla eurolla vahvistettava
Työryhmän tavoitteena on selvittää tarvittavat konkreettiset työeläkejärjestelmän muutokset rahoituksellisen kestävyyden varmistamiseksi ja riittävän etuustason turvaamiseksi.
Muutosten pitää vahvistaa julkista taloutta pitkällä aikavälillä noin 0,4 prosenttiyksiköllä suhteessa bruttokansantuotteeseen, mikä tarkoittaa euroissa noin miljardia. Lisäksi selvitystyön on löydettävä keinot eläkevakuutusmaksutason pitkän aikavälin konkreettiseen vakauttamiseen, jossa työeläkejärjestelmä sopeutuu mahdollisiin shokkeihin sääntöpohjaisen vakautusjärjestelmän avulla.
Työryhmän selvitystyö koskee pitkän aikavälin muutoksia, joilla ei ole vaikutusta lyhyellä aikavälillä eläkkeisiin.
Uudistuksen päälipuolii kunnossa
Työeläkevakuuttajat Telan mielestä työeläkkeiden automaattinen vakauttaja on iso riski nykyisille ja tuleville eläkkeensaajille: hätäinen valmistelu voi särkeä eläketurvaan kohdistuvan luottamuksen.
Telan toimitusjohtaja Suvi-Anne Siimes on tyytyväinen sopeutuksen mittakaavaan.
– Eläkeuudistukselle annettu suora säästötavoite on sinällään aika lähellä niitä arvioita, joita työeläkevakuuttajat ja Eläketurvakeskus ovat esittäneet yksityisalojen työeläkejärjestelmän rahoitusvajeesta pitkällä aikavälillä, Siimes sanoo.
– Tärkein ajuri eläkeuudistukselle ovat nyt ja viime vuosikymmenellä syntyneet pienet ikäluokat. Tärkeintä on turvata työeläkkeiden rahoitus ja eläkkeiden riittävän taso, kun he ovat aikanaan työelämässä.
Siimes pitää hyvänä myös sitä, että neuvottelut säilyvät työmarkkinaosapuolten käsissä, joten eläkeuudistuksen ensimmäinen osa on Siimeksen mukaan kohdillaan.
Automaattisen vakauttajan riski
Eläkeuudistuksen toisen osan muodostaa sääntöpohjainen vakautusjärjestelmä. Se on Siimeksen mukaan suuri tuntematon, joka voi pahimmillaan valjastaa eläketurvan paikkaamaan muun julkisen talouden alijäämiä ja kansantalouden kohtaamia shokkeja.
– Eläkeuudistuksen keinoksi lukittu sääntöpohjainen vakautusjärjestelmä voi tulla tarkoittamaan lähes mitä tahansa, käytännössä esimerkiksi työeläkkeiden leikkaamisesta tavalla tai toisella, Siimes sanoo.
Sääntöpohjaiset vakauttajat ovat sopeutusmekanismeja, joilla pyritään vakauttamaan eläkejärjestelmän rahoitus ennalta määrättyjen sääntöjen avulla. Vakauttaja voisi leikata maksussa olevien työeläkkeiden indeksikorotuksia, työssäkäyville kertyviä eläkkeitä tai molempia.
Vaihtoehtoisesti eläkkeiden rahoitusta voidaan toki sopeuttaa eläke- etuuksien leikkausten lisäksi myös nostamalla eläkemaksua.
Työeläkkeiden rahoituksessa on kolme liikkuvaa elementtiä: eläkemaksut, työeläkesijoituksille saatavat tuotot ja eläke-etuudet. Siimes pitäisikin yhtälön kaikki elementit pöydällä, kun eläkeuudistusta suunnitellaan.