Pandemian jäljiltä työelämä on monilta osin muuttunut hybridityöksi, mikä tarkoittaa työskentelyä välillä etänä ja välillä työpaikalla. Itä-Suomen yliopiston dosentti Kaarina Mönkkönen kertoo, että tutkimusten mukaan hybridityö on tuonut ainakin tietotyöläisille paljon autonomiaa, mikä antaa mahdollisuuden säädellä tekemisiään. Yksilön kannalta se on hyvä asia.

– Kun on pari päivää työpaikalla, voi suunnitella työkavereiden kanssa vuorovaikutuksessa. Sen jälkeen on hyvä keskittyä pari päivää rauhassa työskentelyyn kotona.

Vaikka hybridityö on antanut yksittäisille henkilöille joustoa, työyhteisön vuorovaikutuksen kannalta se on tuonut haasteita. Mönkkösen mielestä suurimmat haasteet liittyvät muun muassa etäkokouksiin ja verkossa toimimiseen. – Isoissa kokouksissa, joissa ei ole kameroita päällä, osallistujat ovat passiivisina ruutujen takana, hieman kuin tiedotustilaisuuksissa.

Vuorovaikutusta ei juuri ole.

Kaikkia ei kiinnosta

Mitä tarkoittaa hyvä työvuorovaikutus esimerkiksi kokouksessa, Mönkkönen pohtii. Oleellista on saada asioita yhdessä aikaiseksi ja kaikki osallistumaan. Silti osa osallistujista voi tulla paikalle, vaikka aihe ei oikeastaan kiinnostakaan. Tai kokouksessa viesti voi olla yksisuuntaista kuten esihenkilön kertomana ja muut ovat hiljaa.

– Jos tilanne on jännitteinen, keskustelu voi ajautua herkästi meistä ja muista puhumiseksi, Mönkkönen kuvailee.

– Luottamuksellisessa ilmapiirissä keskusteltavat asiat koetaan yhteisiksi. Jos ryhmässä on jännitteitä tai kilpailua, voi syntyä leirijakoa ja aletaan helposti romantisoimaan menneitä.

Yhteisöllisyys välillä uupuu

Osittain korona-ajan myötä ihmiset alkoivat kokea merkityksettömyyttä ilman yhteisöllisyyttä. Kokemus on nostanut Mönkkösen mielestä päivänvaloon sen, että työn teon lisäksi muutkin asiat ovat tärkeitä. Esimerkiksi johtajille suunnatussa kirjallisuudessa tunteisiin ja työn merkityksellisyyteen liittyviä asioita on nostettu nyttemmin esille.

Parempaan lopputulokseen Mönkkönen patistaa koko työyhteisöä: sekä esihenkilöiden että työntekijöiden pitää viedä muutoksia yhdessä eteenpäin. Hybridityöstä huolimatta yhteistyö, viestintä ja tunnetaidot kuuluvat kaikille.

– Pelkkä oma osaaminen ei riitä, vaan oleellista on, miten minun työni kytkeytyy muiden työhön.

Osaamista kolmea lajia

Mönkkönen määrittää osaamisen kolmen eri ulottuvuuden kautta. Jokaisella asiantuntijalla on oma substanssiosaamisensa kivijalkana. Osaaminen laajenee yhteistyössä toisen alan osaajan kanssa.

– Pitää osata rakentaa tietoa toisten kanssa vuorovaikutuksessa ja lisäksi kyettävä prosessiosaamiseen. Kaikissa tehtävissä on osattava näitä kolmea, ehkä hieman eri painotuksin, Mönkkönen sanoo.

– Ihmiset saavat aikaiseksi paljon myös sillä, että he löytävät yhdessä tekemisen, dosentti muistuttaa.

– On hyvin voimaannuttavaa, kun käytävällä tapaamme kollegan tai käymme kahvilla, ja juttelemme keskenämme. Samalla rakennamme työhön liittyvää tietoa.

Mönkkönen korostaa myös kameroiden käytön merkitystä etäkokouksissa.

– Jos halutaan saada porukalla asioita eteenpäin, toimitaan kuten esimerkiksi neuvotteluhuoneessa, pannaan kamerat päälle ja osallistutaan kaikki.

Tunnetason viestintää kaivataan

Mönkkönen kertoo, että tutkimusten mukaan iso ongelma on epävirallisen ja tunnetason viestinnän puuttuminen. Korona-aikana monet työntekijät pitivät vaikeana etenkin sitä, että heillä oli paljon asiapitoisia kokouksia, joista puuttui epävirallinen keskustelu.

– Työpaikalla tapahtuvat muutokset ovat samanlaisia inhimillisiä asioita kuin ennenkin:

Esihenkilöillä täytyy Mönkkösen mielestä olla kyky kohdata vastuuta ja läsnäoloa esimerkiksi muutosneuvottelutilanteissa, joissa työtekijöitä lomautetaan tai irtisanotaan.

– Esihenkilöasemassa ei aina voi välttyä esimerkiksi irtisanomistilanteilta, mutta hänellä on vastuu kohdata ihminen kasvokkain, vaikka Teamsissa kameran kautta, Mönkkönen korostaa.

– Ihminen selviää paremmin, kun hänet on kohdattu rehellisesti ja aidosti.

Työyhteisössä seurataan nykyään lukuisia eri toimintoja, mutta Mönkkösen mielestä liian vähän seurataan vuorovaikutukseen liittyvää toimintaa. Hän suosittaa, että työyksiköissä käydään läpi toimintakulttuureja. Se edellyttää myös esihenkilöille koulututusta, miten vaikeita asioita otetaan esille.

Parempaan lopputulokseen Mönkkönen patistaa koko työyhteisöä: sekä esihenkilöiden että työntekijöiden pitää viedä muutoksia yhdessä eteenpäin. Hybridityöstä huolimatta yhteistyö, viestintä ja tunnetaidot kuuluvat kaikille eikä oman työn osaaminen pelkästään riitä.