Kulttuurikeskus Vanhaan Paukkuun on  koottu patruunatehtaan historiaa.  Huhtikuinen aamu vuonna 1976  on sen surullisin sivu.
Kulttuurikeskus Vanhaan Paukkuun on koottu patruunatehtaan historiaa. Huhtikuinen aamu vuonna 1976 on sen surullisin sivu.

Yhtä vaille sata

Patruunatehdas on ollut Lapualla melkein sata vuotta.

Ensi kesänä kulttuurikeskus Vanhassa Paukussa vietetään tehtaan satavuotisjuhlia. Paikka on juhlille juuri oikea: kulttuurikeskus toimii Lapuan patruunatehtaan 1920-luvulla rakennetuissa tehdasrakennuksissa.

Tehtaan historia on värikäs. Tehdas aloitti toimintansa vuonna 1923 eduskunnan päätöksellä Valtion Patruunatehtaan nimellä. Puolustusministeriö katsoi Etelä-Pohjanmaan olevan hyvä sijoituspaikka tärkeälle tehtaalle: itärajalle oli riittävästi etäisyyttä.

1930-luvulla tehtaan teknillisenä johtajana toiminut Volter Asplund, yksi niin sanotun torpedoluodin kehittäjistä, myrkytettiin. Samalla katosivat punakantiset kirjat, jossa oli tietoja maailmanmaineeseen nousseesta D-luodista.

Kävi ilmi, että tehdas oli joutunut vakoilijan uhriksi. Pahaksi onneksi Asplundin nuori taloudenhoitaja Jenny oli joutunut vakoojan pauloihin ja laittanut Asplundin juomaan unilääkkeeksi luulemaansa pulveria. Aine oli myrkkyä, Asplund kuoli, vakoojaa ei saatu kiinni ja Jenny joutui sijaiskärsijäksi.

Sota loi kysyntää

Talvisodan aikana tehdas kävi kolmessa vuorossa yli tuhannen työntekijän voimin. Venäläiset yrittivät pommittaa tehdasta, mutta huonolla menestyksellä.

Sodan aikana tehtaan tuotantoa hajasijoitettiin varmuuden vuoksi Kokkolaan, Ähtäriin ja Vaajakoskelle Kanavuoren kalliotunneliin. Lapualaiset olivat menettää koko tehtaan ja sen tuotannon Vaajakoskelle, mutta paikkakunnan lähetystö kävi Kustaa Tiltun johdolla puhumassa puolustusministeriön ympäri: tehdas säilyi Lapualla.

Sotien jälkeen tehdas siirtyi kauppa- ja teollisuusministeriön alaisuuteen ja siitä tuli osa Valtion Metallitehtaita, myöhemmin Valmet Oy:ta. Tehtaalla valmistettiin sotakorvaustuotteita, kuten kuljetinketjuja, polkupyörän satuloita ja polkimia ynnä muuta tarpeellista.

Vuonna 1955 tehdas siirrettiin puolustusministeriön alaisuuteen ja siitä tuli Lapuan patruunatehdas. Tuotekehitys oli voimissaan ja tuloksia syntyi: Melbournen olympialaissa vuonna 1956 Pentti Linnosvuo ampui lapualaisilla patruunoilla kultaa vapaapistoolissa.

13.4.1976 oli murheen päivä Lapualla. Patruunatehtaan lataamorakennuksessa tapahtui räjähdysonnettomuus, joka vaati 40 kuolonuhria, 35 naista ja viisi miestä. Suurimman tuhon aiheutti työntekijöiden päälle romahtanut lataamorakennuksen välikatto.

Muutto pois keskustasta

Tapahtuneen jälkeen lataamotoiminta päätettiin siirtää Jouttikalliolle. Nykyaikainen ja huipputurvallinen lataamoalue valmistui vuonna 1978. Vuoteen 1991 mennessä koko patruunatuotanto oli sijoitettu uusiin tiloihin. Keskustaan jäi työkaluosasto ja ketjutehdas.

1980-luvulla yrityksen tuotekehitys nosti Lapuan urheilu-, metsästys- ja viranomaispatruunoiden markkinoilla eturiviin. Myynti kasvoi, yritys yhtiöitettiin vuonna 1991 Patruunatehdas Lapua Oy:ksi ja tuotevalikoimaa laajennettiin ostamalla saksalainen patruunatehdas SK Jagd- und Sportmunitions GmbH, nykyinen Lapua GmbH.

Vuoden 1996 puolustusvälineteollisuuden uudelleenjärjestelyn yhteydessä muodostettiin uusi konserni Suomen Puolustusvälineteollisuus Oy, joka seuraavana vuonna muuttui Patria Industries Oy:ksi. Patruunatehdas oli osa järjestelyä.

NammO-konserni syntyi

Elokuussa 1998 Suomen Patria Industries, Ruotsin Celsius AB ja Norjan Raufoss ASA yhdistivät ampumaliiketoimintansa Nammo-konserniksi, jonka suomalainen osa tunnetaan nimellä Nammo Lapua Oy.

Yrityksen nimet vaihtuvat, mutta hyvän tuotteen maine on ja pysyy: patruunamarkkinoilla Lapua on brändi, jonka tunnettavuus on moninkertaisesti suurempi kuin eteläpohjaisen pitäjän, jossa se on syntynyt ja kasvanut.

Patruunatehtaan räjähdys sai alkuunsa kuvan pulttipatruunan latausrobotilta.Patruunatehtaan räjähdys sai alkuunsa kuvan pulttipatruunan latausrobotilta.