Työterveyslaitoksen julkaiseman tuoreen selvityksen mukaan yli 50 tunnin työviikkoja tehdään jatkuvasti yli kolmanneksessa organisaatioissa. Työaikojen venyminen ylipitkiksi on yleisempää suurissa kuin pienissä yrityksissä. Yllätys ei ole, että työajan suhteen huonoa esimerkkiä työyhteisöissä näyttävät johtajat, joista yli 60 pro- senttia valutti töitään työajan ulkopuolelle. Tiedot perustuvat Työterveyslaitoksen organisaatioille suunnatun Palautumislaskuri-työkalun vastauksiin.

Tulokset ovat huolestuttavia joustavien työaikojen Suomessa. Etätyön yleistymisen myötä yhä useammalla työntekijällä on hyvät mahdollisuudet vaikuttaa omiin työ- ja vapaa-aikoihinsa, mutta selvityksen perusteella näyttää siltä, että läheskään kaikki eivät osaa käyttää vapauttaan oikein.

Omaa työmäärää ei osata rajoittaa, työn ja vapaa-ajan raja hämärtyy tavalla, joka väistämättä näkyy ajan myötä henkilöiden työhyvinvoinnissa ja jaksamisessa.

Ilmiö ei ole uusi. Muun muassa YTN:n tutkimukset ovat jo pitkään osoittaneet ylempien toimihenkilöiden ja asiantuntijoiden tekevän enemmän työtunteja kuin heidän työsopimuksiinsa on kirjattu. Omien töiden tekemiseen ei työaika riitä, päivää venytetään vähin äänin vapaa-ajan puolelle.

Kirjaamatta jääneet työtunnit ovat yksi harmaan talouden muoto, josta tappion kärsivät paitsi sen tekijät myös yhteiskunta. Tekemällä ylitöitä ilman korvausta henkilö menettää palkka- ja eläketuloja, jotka voivat koko työuran aikana nousta satoihin tuhansiin euroihin.

Yhteiskunta puolestaan menettää korvauksettomien ylitöiden takia verotuloja. YTN on arvioinut, että asiantuntijoiden tekemistä korvauksettomista ylitöistä koituu yhteiskunnalle vuosittain satojen miljoonien eurojen verotulojen menetys.

Ylipitkät työpäivät ovat tekijälleen myös terveysriski, etenkin jos ne ovat sääntö ilman poikkeusta. Ihminen ei ole kone, yli 50 tunnin työviikot altistavat sairauksille ja työuupumukselle, jotka voivat katkaista ihmisen työuran ennen aikojaan. Ja tästäkin lasku lankeaa viime kädessä yhteiskunnalle.

Parhaimmillaan työ on ilo. Pidetään yhdessä huolta siitä, että se sellaisena säilyy, ettei työn imu vie ihmisiä mennessään. Seurataan omaa tekemistämme ja katsotaan myös kaverin perään. Viime kädessä työantajan ja esimiehen tehtävä on valvoa, että työ ei uhkaa terveyttä ja jaksamista.