Ammattiliiton oikeudenkäyntijuristina elää riidoista. Monesti tuntuu, että käräjäsalin ilma on maailman puhtainta ja ihmiselle parasta ilmaa hengittää. Kroppakin jotenkin ihmeellisellä tavalla voimistuu, ajatuksen juoksu kirkastuu ja suu käy, kun pääsee oikein kunnolla riitelemään.

Tai no – eihän sitä asiamiehenä riitele omalla sielullaan, vaan päämiehensä puolesta.

Rehellisyyden nimissä on tunnustettava, että kyse on vain retorisesta miekkailusta, varjojen taistelusta, missä oma ja vastustajan miekka sohii ilmaa vailla osumaa. Helppoa on siis väittää rakastavansa riitelyä, kun kerran ei pidä itse olla maksumiehenä eikä mustelmilla.

Riitoja kuitenkin syntyy aina. Työoikeudellisessa sanastossa vilahtelee riitaa sisällään pitäviä termejä kuten erimielisyysmuistio, riitautustodistus, vastine tai eriävä mielipide.

Puhumme asioiden riitauttamisesta pehmeämmällä kielellä, mutta silti tarkoittaen samaa asiaa, syntynyttä riitaa. Aina riita ei johda käräjäreissuun, mutta oikeusjärjestyksemme viimesijainen keino saada riidat ratkaistua on lähinnä oikeudenkäynti.

Siellä ei kumpikaan riitapukari pysty käyttämään voimaansa tai asemaansa toisen voittamiseen, vaan ulkopuolinen riidanratkaisija eli tuomari jakaa tilannekohtaista oikeutta.

sovittelu ilman käräjiä

Nykyään tuomioistuimiin ajettavista riita-asioista suuri joukko sovitaan ilman oikeudenkäyntiä. Tämä tarkoittaa sitä, että vaikka toinen riidan osapuoli on haastanut toisen vastaamaan kanteeseen tuomioistuimessa, siltikään asiaa ei viedä loppuun saakka.

Voidaan jopa väittää, ettei riidan käsittelyä lainkaan edes aloiteta. Maamme tuomioistuimet ovat alkaneet jalkauttaa niin sanottua tuomio- istuinsovittelua vaihtoehtoisena tapana perinteiselle, hitaalle ja ihmisiä repivälle riidanratkaisulle.

Tuomioistuinsovittelussa tuomari pyrkii saamaan riidan osapuolet välttämään muodollisen oikeudenkäynnin vapaamuotoisella sovitteluistunnolla. Sovittelussa tuomari ei ole virkaroolissaan vallankäyttäjänä ja asian ratkaisijana, vaan hän ainoastaan johtaa puhetta.

Sovittelu on aloitettu joko suoraan toisen osapuolen hakemuksesta tai sitten vireille tulleessa riita-asiassa annetun haasteen jälkeen. Haasteessa tuomari kysyy kantajan toiveesta, haluaako vastaaja ennen oikeudenkäyntiä yrittää sovittelumenettelyä riidan ratkaisemiseksi.

Ilman molempien osapuolten suostumusta sovittelua ei aloiteta, mutta harva vastaaja jättää tarjolla olevan sovittelun mahdollisuuden käyttämättä.

kaikilla riittää Puhetta

Sovittelussa osapuolet puhuvat – ja paljon. Höyryä päästellään ulos, toisen osapuolen tekemiset tai tekemättä jättämiset kerrotaan juurta jaksain puheenjohtajalle. Lopussa ollaan kuitenkin jo valmiita sopimaan asia.

Jos aikataulu on optimaalinen, niin tuomari osaa välillä viheltää pelin poikki, lähettää riitelijät lounaalla ja palata sitten takaisin pöytään.

Kumpi vaihtoehto kannattaa?

Olen istunut päämiesteni kanssa sovittelupöydässä useasti, sanoisinko, että vuosittain. On suorastaan ihmeellistä, miten sovittelussa päästään melkein aina maaliin. Itse en ole vielä kertaakaan tullut ulos käräjäoikeuden sovitteluistunnosta ilman siellä syntynyttä, vastapuolen kanssa yhdessä kirjoitettua ja tuomioistuimen vahvistamaa sovintoa.

Mikä luo edellytykset tällaisen menettelyn onnistumiselle? Näen, että riitojen sopimisessa tarvitaan painetta alle. Ilman sitä riitely jää pelkäksi suun soitoksi.

Painetta saadaan yleensä vasta tuomioistuimeen menemällä, siis perinteisellä tavalla haastamalla toinen osapuoli käräjille. Tässä kohtaa kantaja monesti toimii omaa tahtoaan vastaan; oikeasti hän olisi halunnut sopia asian ilman oikeudenkäyntiä.

Kanne, jossa ehdotetaan tuomioistuinsovittelua, avaakin reitin paineistaa vastapuoli vielä kerran yrittämään asian ratkaisua ilman tuomiota. Jos suostumusta sovitteluun ei saada, niin vasta sitten prosessataan.

Mahdollisuus sopia helpottaa

Tuomioistuinsovittelu antaakin viimeisen tilaisuuden sopia syntynyt riita. Niin yksinkertainen sen ajatus on. Sovittelussa on myös sen nerokkuus ja voima: pelko tulevasta oikeudenkäynnistä, ja vieläpä tuossa samassa, kolkolta tuntuvassa käräjäoikeuden rakennuksessa.

Koska kumpikaan osapuoli ei enää halua tulla uudelleen käräjäpaikalle eikä miettiä riitaansa yhtään enempää, niin asia sovitaan nyt ja tässä, eikös näin sovita!