Luxor Horisont oli aikansa kallis muotitelevisio. Kaarevasti muotoiltua Luxoria saattoi kääntää jalustallaan.
Luxor Horisont oli aikansa kallis muotitelevisio. Kaarevasti muotoiltua Luxoria saattoi kääntää jalustallaan.

Televisio oli

1960-luvun muotiostos

TEKSTI ja KUVA: Petri P. Pentikäinen

Suomalaiselle maatilalle 1960-luvulla hankitun Luxorin takapaneeli on miltei kiehtovampi kuin se puoli, jota laitteesta on vuosikymmenet katsottu.

Kuvapito – juovapito – kuvamuoto – kuvakorkeus. Kaikkea voi säätää. Tietysti myös kontrastia ja äänensävyä. Liittimeen voi kytkeä ”lisäkovapuhujan”. Takana on myös polttimo television taustan valaisemiseksi. ”Suurjännite! Avata saa vain sähkömies. Anna koneen lämmetä 5 minuuttia ennen kuin säädät kuvasäätimiä!”

Luxor Horisont oli aikansa design- televisio. Omalla jalustalla varustettu ja kaarevasti muotoiltu 23-tuumainen Horisont maksoi 1 190 markkaa vuonna 1963 – nykyrahassa 2 600 euroa.

Kun lähetysverkko vuonna 1964 alkoi olla valmis, laitteiden myynti oli hurjaa. Uusia televisiolupia lunastettiin 150 000 vuodessa.

Televisioiden valmistus oli Suomessa keskittynyt vahvasti maan lounaiseen nurkkaan. Hangossa oli Helkama, Turussa Asa ja Lohjalla Kalkkitehtaan televisiotehtaana toiminut Iskumetalli. Kuoret tehtiin kotimaisesta puusta, mutta transistorit, putket ja kuvaputket olivat tuontitavaraa.

Ala työllisti noina aikoina noin 2 000 henkeä. Kuumien vuosien jälkeinen pudotuspeli sai joitakin tehtaita lopettamaan. Helvar ja Aga jättivät televisiotuotannon 1967.

Mustavalkoisista värilähetyksiin

Uutta piristystä odotettiin väritelevisiolähetyksistä, jotka alkoivat Suomessa 1960-luvun lopulla yksittäisinä ohjelmina. Aluksi kaikki värillinen aineisto oli ulkomailta ostettua, kuten Bonanza, jota saattoi katsoa väreissä jo 1969.

Toistaiseksi ainoa kotimainen värituotanto oli tuolloin presidentti Urho Kekkosen uudenvuodenpuhe, jonka kuvasi Ylen ensimmäinen ja ainoa.

Värilähetysten lisäämistä jarrutti se, että samaan aikaan rakennettiin television kakkosverkkoa, jonka lähetykset näkyivät 1970-luvun alussa vain puolelle suomalaisista. Siirtymäaikaa mustavalkoisesta väriin oli lopulta koko 1970-luku. Värilliset uutislähetyksetkin alkoivat vasta 1977.

Suomessa kokeiltiin myös omaa valtiojohtoista kuvaputkiteollisuutta. Mukana hankkeessa olivat Salora ja japanilainen Hitachi. Valcon tehtaat sijoitettiin Imatralle ja Sotkamoon. Hanke epäonnistui niin kaupallisesti kuin poliittisesti, ja tuotanto päättyi 1980.

Digi lyhensi laitteiden käyttöikää

Sitten televisiot ja televisiointitekniikka pysyivätkin jokseenkin samanlaisina vuosikymmeniä. Sitkeä teksti-tv:kin alkoi jo lokakuussa 1981.

Kunnes tuli digi. Jos Suomi oli alkuvuosina hieman jälkijunassa, niin digitelevisioon se siirtyi ensimmäisten joukossa. Analogisista lähetyksistä luovuttiin 2007. Televisioiden valmistus loppui Suomessa kaksi vuotta aikaisemmin.

Pioneerivaiheen digikuvan laatu ei ollut kehuttava, ja kotien komeroihin alkoi kertyä entisiä digibokseja johtohässäköineen. Muutosten tahti kiihtyy: aprillipäivänä 2020 teräväpiirto syrjäyttää nykyisen järjestelmän.