Palkansaajien ja työnantajien tarpeet vaikuttavat työaikaan

TEKSTI: Ritva Siikamäki /Akava ja KUVAT: Mostphotos

Tuore Akava Works -selvitys vertailee työmarkkinasääntelyä neljässä EU-maassa.

Sopiminen työmarkkinoilla – muu maa mustikka? Ruotsin, Tanskan, Saksan ja Ranskan työmarkkina- sääntely vertailussa keskitytään työehtosopimusjärjestelmiin, erityisenä näkökulmana työpaikkakohtainen sopiminen.

Oikeustieteen kandidaatti, varatuomari Jukka Ahtela laati Akava Worksin toimeksiannosta vertailun Ruotsin, Tanskan, Saksan ja Ranskan työmarkkinajärjestelmien eroista.

Selvitys auttaa ymmärtämään niiden piirteitä suomalaisesta näkökulmasta. Maat ovat keskeisiä kilpailijamaitamme ja niitä pidetään usein uudistushaluisina ja -kykyisinä.

Selvitys kuvaa erityisesti työehtosopimusjärjestelmää eri tasoilla, alakohtainen ja yrityskohtainen taso keskiössä. Soveltuvin osin valotetaan myös keskusjärjestötason merkitystä.

Työmarkkinaosapuolet, järjestäytyminen, työehtosopimusneuvottelujen menettelytavat, sopimusten sisältökysymykset – erityisesti palkanmuodostus ja työaikakysymykset – sekä erimielisyyksien ratkaisu ovat tärkeitä tekijöitä.

Paikalliset mahdollisuudet sopia

Lainsäädäntöä ja työehtosopimuskäytäntöjä tarkastellaan sen pohjalta, millaisia sopimismahdollisuuksia ne tarjoavat paikallisille osapuolille.

Selvitys ei kuitenkaan anna kokonaiskuvaa verrokkimaiden työmarkkinajärjestelmistä. Työvoimapolitiikka ja sen talouspoliittiset yhteydet jäävät tarkastelun ulkopuolelle, samoin työsuhdeturva ja työsopimustyypit. Myöskään työsuojelu ja työhyvinvointi eivät kuulu tarkasteluun.

Lähdeaineistona on käytetty pääasiassa julkisesti saatavilla olevaa virallisaineistoa, lainsäädäntöä, vuosi- ja tutkimusraportteja sekä työehtosopimusosapuolten avulla saatua tarkempaa aineistoa.

Maat poikkeavat toisistaan

Onko joku maa toista parempi palkansaajan tai työnantajan näkökulmasta? Tähän kysymykseen ei välttämättä saa vastausta, vaikka tarkastelussa olisivat työmarkkinat kokonaisuudessaan. Verotus, koulutus, elinkeinopolitiikka, asuntopolitiikka ja kaikki muut yhteiskunta- ja talouspolitiikan lohkot vaikuttavat ratkaisevasti kokonaisarvioon.

– Neljä vertailumaata ovat kaikki hyviä esimerkkejä paikallisen sopimisen merkityksestä, toteaa Ahtela selvityksen yhteenvedossa.

Ruotsi ja Tanska ovat aina olleet tässä edelläkävijöitä, mutta niissäkin pyritään vahvistamaan paikallisen sopimisen merkitystä työehtosopimustoiminnassa. Saksassa tämänsuuntainen kehitys on jatkunut jo parin vuosikymmenen ajan. Ranskassa presidentti Emmanuel Macronin uudistusten ydin liittyy paikallisen sopimustoiminnan ja pienten yritysten aseman kohentamiseen.

Kansalliset lähtökohdat vaikuttavat

Ahtelan mukaan henkilöstön osallistumisen tärkeys on havaittu kaikissa vertailumaissa, mutta on mielenkiintoista havaita kansallisten traditioiden ja toimintamallien merkitys. EU-sääntely voi määrittää vähimmäistasot tiedottamiselle ja neuvottelutoiminnalle, mutta kansallisia peruslähtökohtia on vaikea harmonisoida.

Työaikakysymykset ovat työmarkkinakeskustelun ytimessä ja voimakkaassa muutoksessa kaikkialla. Työajan pituus ei ole enää keskiössä, vaan kyse on tarpeesta sovittaa paremmin yhteen yrityksen ja työntekijän tarpeet. Työaikadirektiivi antaa yhteiset sitovat puitteet, joiden sisällä jäsenmaat ja työmarkkinaosapuolet voivat etsiä sopivia ratkaisuja.

Lue lisää: www.akavaworks.fi