Tilastokeskuksen kuun vaihteessa julkistama väestöennuste oli pysähdyttävää luettavaa. Syntyvyyden lasku on ollut niin nopeaa, että 15 vuoden kuluttua maassa ei ole yhtään maakuntaa, jossa ihmisiä syntyy enemmän kuin kuolee. Jos syntyvyys pysyy ennustetulla tasolla, maan väkiluku lähtee laskuun vuonna 2031. Kolmen vuosikymmenen kuluttua väkiluku olisi noin 100 000 nykyistä pienempi.

Suomessa syntyvyyden lasku on ollut poikkeuksellisen nopeaa: syntyneiden määrä on vuosikymmenen aikana pudonnut noin 60 000:sta noin 45 000:een. Tuoreessa ennusteessa syntyvyyden oletetaan pysyvän jokseenkin vakiona, mutta jos muut väestökehitykseen vaikuttavat seikat eivät muutu, jo nähdyllä syntyvyyden muutoksella on kauaskantoisia vaikutuksia. Hyvä kysymys kuuluu, pitäisikö esimerkiksi työelämässä varautua jo nyt syntyvyyden voimakkaan laskun vaikutuksiin.

Syntyvyyden muutoksilla on luonnollisesti vaikutuksia muun muassa työikäisen väestön määrään. Ne ovat vuosikymmenten päähän katsottuna karuja lukuja. Kun 15–64-vuotiaiden määrä oli kymmenen vuotta sitten suurimmillaan 3,55 miljoonaa henkilöä, työikäisen väestön määrän lasku alkaa 2040-luvulla kiihtyä syntyvyyden laskusta johtuen. Vuoden 2060 lopussa määrä olisi ennusteen mukaan enää alle 3,2 miljoonaa. On selvää, että tällaiset luvut aiheuttavat harmaita hiuksia muun muassa eläkeyhtiöissä.

Jos vuosikymmenen aikana koettu syntyvyyden lasku ei eri yhteiskunnallisten toimijoiden mielestä ole suotava, nyt on korkea aika miettiä korjaavia toimia. Lukujen synkkyydestä huolimatta on syytä muistaa, että väestöennusteissa aikaperspektiivi on pitkä. Esimerkiksi eläkemaksujen korotuspaine korjaantuu viimeisimmän eläkeuudistuksen laskelmien tasolle, mikäli syntyvyydessä palataan 7–8 vuoden takaisiin lukuihin. Samaan hengenvetoon on todettava, että se ei tapahdu hokkuspokkus-tempuilla eikä hetkessä.

Julkisuudessa on esitetty lukuisia keinoja syntyvyyden palauttamiseksi. Taikasana tuntuu olevan perhepolitiikka ja etenkin erilaiset perhepoliittiset toimet, kuten perhevapaiden uudistaminen. Voi olettaa, että kaikilla naisten työmarkkina-asemaa parantavilla päätöksillä on vaikutusta syntyvyyteen.

Varmasti vaikutusta on myös yhteiskunnallisen keskustelun sävyllä. Kun perheisiin ja lapsiin liittyvää keskustelua seuraa, pitkään on tuntunut siltä, että perheet ja lapset ovat yhteiskunnalle ja yrityksille vain kustannuksia. Puhutaan perhevapaiden taakan jakamisesta, nuoren naisen palkkaamisen riskeistä ja niin edelleen. Kyllä sitä fiksu, nuori ihminen vähemmälläkin uskoo, että parempi on huolehtia vain itsestään.