Vuonna 1639 perustettu Savonlinna on Itä-Suomen vanhin kaupunki, ja sen historiaan on kuulunut niin venäläisiä, saksalaisia kuin ruotsalaisiakin sävyjä. Lisäksi kaupungin kuuluisimman rakennuksen, vuonna 1475 rakennetun Olavinlinnan suojeluspyhimys Pyhä Olavi oli norjalainen.

Ehkä siksi on aivan luontevaa se, mitä Savonlinna on nyt: tunnettu matkailukohde ja vientiteollisuuskaupunki, jonka tuotteita ja keksintöjä löytyy maailman kaikista maanosista.

Parhaillaan maailmalla tuulee: miten mahtaa Savonlinnalla mennä nyt. Savonlinnan Kehitysyhtiön yrityspalvelupäällikkö Juha Turtiaisen mukaan hyvin. Hän kertoo, että teollisuuden liikevaihto kasvaa kymmenen prosenttia vuodessa.

– Erityisesti täällä on investoitu mekaaniseen puunjalostukseen ja selluloosateollisuuden laitteiden valmistukseen. Savonlinnalaiset tuotteet kilpailevat maailmalla, ja on kova osoitus, että näin pienellä paikkakunnalla on tällainen osaaminen, Turtiainen iloitsee.

Turtiaisen mielestä juuri teknologiavalmistus varmistaa, että Savonlinna ei ole yhden piipun varassa. Pikemminkin kaupunki toimittaa laitteita maailman kaikkien piippujen juurille.

Esimerkiksi paljon huomiota saanut Äänekosken biotuotetehdas toimii savonlinnalaisella teknologialla.

Koulutus keskittynyt insinööreihin

Kaupunkia kolhaisi pahasti Itä-Suomen yliopiston vuonna 2016 tekemä päätös opettajankoulutuksen keskittämisestä Joensuuhun. Vuonna 2018 lakanneen koulutuksen tilalle on kuitenkin löydetty uutta.

Nyt Savonlinnassa koulutetaan opettajien sijasta insinöörejä, ja koulutus nojaa seudun omiin vahvuuksiin. Siinä, missä valmistuneista opettajista selvä enemmistö häipyi ammattiinsa muualle maahan, insinöörikoulutus vahvistaa osaajien saamista alueen oman elinkeinoelämän tarpeisiin.

Yksi ensimmäisistä biotuotetekniikan opinnoista valmistuneista on savonlinnalainen Terhi Ropponen. Punkaharjulla kertopuutehtaalla 12 vuotta työskennelleelle Ropposelle insinöörikoulutus avasi aivan uusia näkymiä.

Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu Xamkin Savonlinnan kuitulaboratoriosta tuli valmistumisen jälkeen Ropposen uusi työpaikka. Työelämäyhteistyötä, asiakastöitä ja tutkimusta tekevässä kuitulaboratoriossa voi olla niin ajan hermolla kuin vain mahdollista.

– Olen näköalapaikalla. Koko työporukkaa kiinnostavat tieteen ilmiöt ja alan uudet tuulet. Prosessihallia muokataan koko ajan, Ropponen kuvaa.

Ensin tutkimusapulaisena ja nyt tutkimusinsinöörinä työskentelevä Ropponen sanoo, että ala kiehtoo, sillä sen muutokset ovat osa tulevaisuuden tärkeitä ratkaisuja. Esimerkiksi Savonlinnalle merkittävästä puusta voi tehdä tulevaisuudessa vaikka mitä.

– Edelleen vedenkulutuksen vähentäminen ja raaka-aineen parempi hyödyntäminen ovat ikuisuusteemoja, mutta rinnalla ovat nyt erilaiset teknologiat ja tuotteet.

Ratkaisuja maailman teollisuudelle

Osana teknologiapuisto Nohevaa olevan kuitulaboratorion vieressä on rakennustyömaa, joka laajentaa entisestään savonlinnalaista näkökulmaa puuhun. Halliin tulee teollisen puurakentamisen laboratorio, ja kehitysyhtiön Turtiainen odottaa hankkeelta paljon.

– Teollisen puurakentamisen komponenttien kysyntä kasvaa koko ajan Euroopassa. Nyt on mahdollisuus saada lisäarvoa tekemällä niistä tutkimustyön avulla entistä parempia vientituotteita.

Itä-Suomessa kulkee puuhun liittyvän teollisuuden nauha Kuopiosta ja Varkaudesta Savonlinnan kautta Imatralle ja Lappeenrantaan. Savonlinnassa ei tehdä sellua tai paperia, mutta sen yrityselämä osallistuu naapurikaupunkien teollisuuden kehittämiseen.

– Meillä ei lasketa mitään järveen, mutta Imatralla ja Lappeenrannassa yritetään vähentää päästöjä meidän tekniikallamme, Turtiainen vertaa.

Sellutehtaiden teknologiaa valmistaa itävaltalainen Andritz, joka osti Ahlströmin kaikki toiminnot vuonna 2002. Kaupungista itään vievän sillan pielessä sijaitsevassa tehtaassa on ollut konepajatoimintaa jo vuodesta 1917.

Matkailumaineesta on hyötyä

Savonlinnan ehkä tunnetuin toimiala on kaikesta teknologiaosaamisesta huolimatta matkailu. Juha Turtiaista ei haittaa, että Savonlinna muistetaan jopa ylikorostuneesti matkailukohteena.

– Matkailusta tulee myönteisiä mielikuvia. Se ei ole ollenkaan haitaksi, kun ihminen harkitsee, muuttaisiko Savonlinnaan.

Ajat ovat olleet vaikeita myös kuuluisalle matkailukaupungille. Viime vuonna matkailu elpyi, mutta sitten tuli Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan. Venäläisten noin 100 000 vuosittaisesta majoitusvuorokaudesta on jäljellä vain rippeet. Samalla on romuttunut kaupungin strategiaan kuulunut Venäjä-yhteyden vahvistaminen.

Itsekin mökkejä vuokraava Turtiainen uskoo, että venäläisvirran ehtymistä voi paikata eurooppalaisilla matkailijoilla. Vaikka Savonlinna tunnetaan korkeakulttuurista, monelle ulkomaalaiselle riittää rauha ja luonto. Kirkkoja ja linnoja heillä on kotonakin, mutta suomalaisia asioita ei.

– Sauna, ranta ja uiminen on ulkomaalaisille mökkivuokraajille juuri sitä parasta. Eikä edes auringon tarvitse paistaa aina.

Kaupungin liikenne sujuvoitui

Savonlinnan lentokenttä oli remontissa, ja se valmistui kesällä. Tie- ja rataverkon kannalta syrjässä olevalle kaupungille tärkeät lentoyhteydet on toistaiseksi turvattu.

Kaupungin teknisen toimialan kunnossapitoinsinööri Panu Pankakari nauttii siitä, että uusi, järvimaisemassa kulkeva ohitustie on parantanut elämänlaatua kaupungissa.

– Nyt liikenne sujuu, ja meillä on samalla Suomen kaunein rinnakkaisväylä.

Insinööriliiton Savonlinnan jäsenjärjestöä vetävän Pankakarin vastuulla on kaupungin katujen kunnossapidon johtaminen. Savonlinna on uusinut tiekalustoaan viime vuosina. Hankintoja rassaa sama asia kuin savonlinnalaisia terästuotteiden valmistajia: joidenkin materiaalien hinnat ovat nousseet jopa kolminkertaisiksi.

– 1–3 konetta vuodessa uusitaan, ja viimeisen 3–4 vuoden aikana on tehty paljon hankintoja. Kalusto muuttuu koko ajan, ja seuraavaksi on päätettävä, siirrytäänkö kaasuun vai sähköön, Pankakari sanoo.

Omassa työssä mieluisaa on joka päivä jollakin tavalla vaihteleva työlista ja ongelmien ratkaisu, joka kuuluu insinöörin identiteettiin.

– Se on sellainen, että ensimmäisenä ajatellaan, sitten tehdään asiat järjestelmällisesti ja täsmällisesti. Onneksi kollegatkin ajattelevat samalla tavalla, Savonlinnan kunnossapito- insinööri Pankakari iloitsee.