Vaihtelevalla työajalla tarkoitetaan sopimusta, jonka mukaan työntekijällä ei ole kiinteää työaikaa, vaan työaika vaihtelee sovitun vähimmäis- ja enimmäistuntimäärän välillä. On myös mahdollista sopia, että työntekijä kutsutaan töihin tarvittaessa. Laajemmin vastaavia sopimuksia kutsutaan myös nollatuntisopimuksiksi.

Nollatuntisopimukset nousevat yhteiskunnallisessa keskustelussa nykyään esille yhä useammin, sillä niiden käyttö on lisääntynyt muun muassa työelämän muutoksista johtuen.

Työvoimatarve vaihtelee, etenkin kysynnän vaihtelun sekä työn kausi- ja sesonkiluonteisuuden vuoksi. Vaihtelua voi esiintyä myös tiettyinä viikonpäivinä tai vuorokauden aikoina.

Mahdollisuus sopia vaihtelevasta työajasta tuo kaivattua joustoa työelämään. Sopimukset ovat jopa suosittuja työntekijäpuolella erityisesti opintojen aikana, jolloin vaihteleva työaika tukee opintojen ja työelämän yhteensovittamista.

Edellisiin muutoksiin parannusta

Elokuun alussa vähimmäistyöaikaehdon muuttamista koskevaan työsopimuslain säännökseen tuli lakimuutoksia.

Edellisen kerran vaihtelevalla työajalla työskentelevien asemaa on paranneltu lainsäädännön muutoksilla vuonna 2018. Tuolloin lakiin kirjattiin, että työnantajan aloitteesta vaihtelevaa työaikaa ei saa käyttää, jos työnantajan työvoiman tarve on kiinteä.

Tarkemmin säädettiin myös oikeudesta sairausajan palkkaan sekä irtisanomisajan palkasta.

Työntekijälle on vaihtelevasta työajan sopimuksesta huolimatta tarjottava työtä todellisen tarpeen mukaan. Jos töitä on jo tehty monta vuotta kokoaikaisin tunnein, se osoittaa työvoiman tarpeen kiinteäksi.

Työntekijän tietämys vaikutti

Aiemman työsopimuslain mukaan työnantajan oli työntekijän pyynnöstä neuvoteltava työaikaehdon muuttamisesta vastaamaan todellista tilannetta, jos toteutunut työaika edeltäneiltä kuudelta kuukaudelta osoitti, ettei sovittu vähimmäistyöaika vastaa työnantajan todellista työvoiman tarvetta.

Jos työnantaja ei ollut samaa mieltä vähimmäistyöajan nostamisesta, työnantajan piti pyydettäessä kirjallisesti esittää asialliset perusteet, joiden vuoksi sopimukseen kirjattu määrä pitää edelleen paikkansa.

Käytännössä aiemman sääntelyn ongelma oli juuri suuren aktiivisuuden edellyttäminen työntekijältä muutoksen aikaansaamiseksi.

Jos työntekijä ei tiedä tarkalleen oikeuksistaan eikä esimerkiksi pyydä työaikaehdon päivittämistä, tilanne voi paljastua vasta ikävien tapahtumien seurauksena.

Työntekijä on saattanut työskennellä jo pitkään jopa kokoaikaisesti, mutta sopimuksen mukaan työtä tarjotaan edelleen vain tarvittaessa. Sitten tapahtuukin jotain, minkä perusteella työnantaja vähentääkin tarjolla olevia tunteja merkittävästi tai jopa kokonaan.

Vähimmäistyöaikaehtoon päivitys

Lakimuutoksella on nyt tarkennettu työaikaehdon päivittämistä koskevaa sääntelyä parantaen vaihtelevalla työajalla työskentelevän asemaa.

Enää ei edellytetä, että työntekijän on itse huomattava pyytää päivitystä sopimukseensa. Elokuun alusta työnantajan on tarkasteltava vähintään 12 kuukauden välein tehtyä työaikaa.

Jos tarkastelu osoittaa, että työntekijä on jatkuvasti tehnyt sopimustaan enemmän tunteja ja työnantajan työvoiman tarve on kiinteä, työnantajan on tarjottava työntekijälle mahdollisuutta päivittää sopimuksen vähimmäistyöaikaa koskeva ehto.

Ennen lakimuutoksen voimaantuloa solmittujen työsopimuksien osalta työnantajan on tarkasteltava sopimuksia ensimmäisen kerran 12 kuukauden kuluttua eli ensi vuoden elokuussa.

Muita parannuksia lakiin

Jos vaihtelevan työajan piirissä olevalle lakataan tarjoamasta töitä, työnantajan on pyynnöstä selvitettävä kirjallisesti tarjolla olevan työn vähentymisen syyt. Tällä tavoin voidaan paremmin selvittää, että työvuorojen tarjoamista ei ole lopetettu epäasiallisista syistä.

Työnantajan pitää selvittää työsuhteen keskeiset ehdot kirjallisesti työntekijälle, jos kirjallista työsopimusta ei ole tehty.

Vaihtelevan työajan osalta työntekijälle on kerrottava jatkossa yleisimmät viikonpäivät ja kellonajat, jolloin työvoiman tarvetta on. Jos työnantajalla on tarjota työtä sovitusta enemmän tai sovituista kellonajoista poiketen, työntekijältä on kysyttävä suostumus vuoroja varten erikseen.

Esimerkiksi työaika on sovittu 15–30 tuntia viikossa. Kirjallisesti työsopimuksen ehdoista on selvitetty, että työvoiman tarve on maanantaista torstaihin kello 8 ja 16 välillä.

Työnantaja tarvitsee työntekijän suostumuksen mukaan, jos tunnit ylittävät 15 tuntia viikossa. Jos työvuoro sijoittuu kello 8–16 ulkopuolelle tai perjantaista sunnuntaihin, työntekijän suostumus tarvitaan erikseen.