Historian valossa Raumalla on aina asunut sitkeää ja uppiniskaista porukkaa. Kaupunkilaiset uhmasivat kohtaloaan toistuvasti 1500-luvulla. Kaupunki paloi monta kertaa ja nousi tuhkasta aina uudelleen.

Vuonna 1550 kuningas Kustaa Vaasa määräsi raumalaisia porvareita muuttamaan juuri perustettuun Helsingin kaupunkiin. Osa oli kuuliaisia esivallalle, mutta iso joukko raumalaisia porvareita antoi piupaut kuninkaan käskylle ja päätti kurinpitotoimista huolimatta jäädä länsirannikolle.

Puoli vuosituhatta myöhemmin kaupunki sinnittelee monella elämänalueella kansakunnan kärkiporukoissa edelleen.

Noin 40 000 asukkaan Rauma on meri-, telakka- ja metsäteollisuuskaupunki, urheilukaupunki ja etenkin kesäisin vilkas turistikaupunki, jolla on jopa oma kieli, Rauman giäl, jota kuulleessaan ulkopaikkakuntalaiset menettävät usein hermonsa.

– Raumalla on aina ollut hyvä resilienssi, kyky kestää ja voittaa vastoinkäymisiä. Kaupungin teollisuuden rakenne on aina ollut monipuolinen. Yhden ison toimijan ongelmat eivät kaupunkia kaada, kaupunginjohtaja Esko Poikela kiteyttää Rauman ikiaikaisen vahvuuden.

Työ vetää ihmisiä kaupunkiin

Vuodesta 2022 lähtien kaupunkia johtanut Poikela on Raumalla tutussa paikassa. Hän tuli kaupunkiin Rovaniemeltä 10-vuotiaana koululaisena muun perheen mukana ja kävi koulunsa Raumalla. Opiskelut veivät nuoren mieheen Turkuun, ja hän jäi sille tielleen. Poikelan koti on edelleen Liedossa.

– Isä tuli työn perässä Raumalle ja vanhemmat jäivät tänne viettämään eläkepäiviään, joten minulla on ollut suhde Raumaan koko aikuisikäni, hän kertoo.

– Saariston kalapaikat ovat olleet tuttuja nuoresta saakka, oma vene on ollut rannassa vuosikymmenet.

Poikelan mukaan Raumalla on myönteinen vire päällä. Alueen isoilla yrityksillä on vahvat tilauskannat, mikä heijastuu myös alueen osaajapainotteiseen pk-sektoriin. Vireillä on useita datakeskus- ja vihreän siirtymän hankkeita, ja kaupungin talous on vahvalla pohjalla, mikä omalta osaltaan varmistaa investointien jatkumisen.

– Raumalla on ison kaupungin imago, eikä vain imago. Tämä on kokoaan suurempi kaupunki.

Monipuolinen teollisuuskaupunki

Raumalla on teollisuutta moneen lähtöön. Kaupungin mainetta laivanrakennuskaupunkina pitää yllä Rauma Marine Constructions Oy, joka toimii vuokralaisena kaupungin omistamalla Rauman telakalla. Perinteistä sellu- ja paperiteollisuutta edustavat UPM:n Rauman paperitehdas ja Metsä Fibren Rauman sellutehdas.

Kongsberg Maritime Finland Oy valmistaa sataman tuntumassa potkurilaitteita, Oras puolestaan on Euroopan mittakaavassa merkittävä vesikalustetoimittaja, HKFoodsin Rauman siipikarjatehdas edustaa elintarviketeollisuutta ja niin edelleen.

Kaupungin työpaikkaomavaraisuus on korkea. Raumalaisia teollisuuden yrityksiä ja ihmisiä työllistävät myös naapurikunnassa Eurajoella sijaitsevat Olkiluodon ydinvoimala ja ydinjätteen loppusijoituksesta huolehtiva Posiva.

– Etenkin Olkiluoto, Posiva ja telakka ovat tuoneet alueelle paljon ulkomaalaisia osaajia. Kansainvälisyys onkin aina ollut yksi Rauman vahvuuksista. Vuosisatojen ajan lähes kaikki uusi on tullut tänne meren yli, oma kielikin, Poikela sanoo.

Pienet asiat ovat pieniä, isot isoja

Kaupunginjohtajan mielestä Raumalla ymmärretään asioiden mittasuhteet. Päättäjät voivat kyllä taittaa sinnikkäästikin peistä pienistä asioista, mutta yhteisymmärrys löytyy, kun pelissä ovat kaupungin ja alueen kannalta suuret asiat.

– Rauman telakan ostopäätös ja kampanja opettajankoulutuslaitoksen Rauman kampuksen säilyttämiseksi ovat esimerkkejä siitä, miten isot asiat yhdistävät alueen ihmisiä.

ENG’nD Oy:ssä suunnittelijana työskentelevä Jari Aalto vahvistaa Poikelan sanoman. Aallon mukaan kaupungin yrityskatraan monipuolisuus ja laajuus ovat todiste elinkeinopolitiikan onnistumisesta.

– Monella sektorilla käydään kovaa pudotuspeliä yritysten ja työpaikkojen säilymisestä. Siinä pärjääminen edellyttää päätöksentekijöiltä kaukonäköisyyttä, Aalto sanoo.

– Esimerkiksi telakan ostaminen oli kaupungin johdolta viisas päätös, joka varmisti monen työpaikan myös alueen pienissä ja keskisuurissa yrityksissä.

Meyer Turun tytäryhtiö ENG'nD Oy on meriteollisuuden ja teollisuusasiakkaiden projekteihin erikoistunut suunnitteluyritys, jonka asiakkaina on useita seutukunnalla toimivia yrityksiä. Aalto on työskennellyt ENG’nD:llä kymmenisen vuotta. Ennen sitä hän oli paikallisten puhelinyhtiöiden palveluksessa.

Kaikki on lähellä

Aalto on syntyperäinen raumalainen, joka on asunut Raumalla lähes koko ikänsä. Vuosituhannen vaihde kului Porissa ammattikorkeakoulun insinööriopinnoissa, mutta veri veti nopeasti takaisin kotikaupunkiin.

Aallon mukaan Rauma on ihmisen kokoinen kaupunki, jossa kaikki on lähellä. Kahden aikuisen, Vaasassa ja Tampereella opiskelevien poikien isän vapaa-aika kuluu pääosin lasten ja nuorten jalkapalloharrastuksen parissa.

– Tällä hetkellä valmennan 2017 syntyneitä poikia. Rauma on jääkiekkokaupunki, mutta täällä on hyvät puitteet myös jalkapallon harrastamiseen lähtien talviharjoitteluhallista ja kolmesta tekonurmesta, Aalto kertoo.

Rauman kaupungin omistamien julkisten kiinteistöjen LVI-kunnossapidossa ja rakennuttamisen LVI-valvonnassa työskentelevä Janne Peni suoritti Aallon tavoin insinööriopintonsa Porissa, mutta hänelle naapurikaupunkiin muuttaminen oli ylipääsemätön rasti.

– Ajoin päivittäin Raumalta Poriin. Olihan se rankkaa, mutta eipähän ole tullut koskaan asuttua Porissa, Peni hymähtää.

Työnä vuosisataisetkin rakennukset

Penin työ vaihtui yksityisen sektorin suunnittelualan töistä julkiselle sektorille noin 20 vuotta sitten. Nyt hänen töihinsä kuuluu muun muassa kaupungin koko julkisen rakennuskannan LVI-kunnossapidon työnjohto.

– Kun kaupungilla on ikää lähes 600 vuotta, sen omistamien rakennusten ikähaarukka on satoja vuosia. Joukossa on niin uudisrakennuksia kuin vuonna 1776 valmistunut Raatihuone. Se tekee työstä mielenkiintoista, Peni sanoo.

Sekä Peni että Aalto puhuvat lähes samoin sanoin kotimaisen koulutuspolitiikan haasteista. Koulutustaso on Suomessa noussut, mutta samaan aikaan yhä useampaan käden taitoja vaativaan työhön tekijä on haettava ulkomailta. Kaksikon mukaan tämä näkyy muun muassa suomalaisilla telakoilla.

– Koulutustason noustessa meillä pitäisi olla koko ajan enemmän korkean koulutustason työpaikkoja. Sen sijaan taitavista kirvesmiehistä, puusepistä ja metallimiehistä on pulaa. Voiko tämä muodostua kasvun esteeksi ja johtaa korkeasti koulutettujen työttömyyden kasvuun, Aalto pohtii.