Käytännön työkokemusta arvostetaan Sveitsissä kaikilla aloilla. Niinpä insinööriopinnot ovat hyvin käytännönläheiset. Koulutuksessa otetaan vahvasti huomioon esimerkiksi teollisuuden tarpeita.

– Tutkintoon sisältyvän harjoittelun jälkeen insinööri on valmis astumaan työelämään, kertoo yliopiston dekaani, insinööri- ja arkkitehtuuritiedekunnan professori Olivier Naef.

Ammattikorkeakoulutasoisen tutkinnon suorittaneet insinöörit työskentelevät yleensä soveltavissa ja operatiivisissa tehtävissä. Heitä arvostetaan erityisesti teollisuudessa ja pk-yrityksissä, joissa eri koulutustasojen insinöörien tehtävät ovat hyvin samantyyppisiä. Monista AMK-insinööreistä tulee urapolun myötä myös projektijohtajia tai asiantuntijoita.

– Diplomi-insinöörit työskentelevät yleensä strategisemmissa, analyyttisemmissä tai t&k-tehtävissä, Naef sanoo.

– Julkisella sektorilla ja kansainvälisessä tutkimus- ja kehitystoiminnassa tietyissä tehtävissä maisterin tutkinto on edellytyksenä ja samoin korkeammassa palkkaluokassa.

Palkka on hyvä paperilla

Insinöörien tukena on kaksi ammattiyhdistystä Swiss Engineering ja SIA. Ne eivät kuitenkaan ole ammattiliittoja. Yksityissektorilla palkka ja työehdot neuvotellaankin työnantajan ja insinöörin välillä.

– Sveitsissä tehdään työehtosopimuksia esimerkiksi rakennus- ja rautatietekniikka-aloilla. Nämä sopimukset eivät kuitenkaan kata yleensä insinöörejä, Naef kertoo.

– Julkisella sektorilla on omat palkkataulukot ja palkat ovat useimmiten yksityistä sektoria alempia. Sen sijaan työsuhdeturva ja -edut ovat paremmat.

Vuonna 2020 oli vuoden alalla työskennelleiden insinöörien keskimääräinen vuosipalkka 70–75 000 Sveitsin frangia eli 82–88 000 euroa.

– Palkasta menee sairausvakuutusmaksuihin vuodessa noin 5 400 frangia. Veroprosentti on 10–15, mutta julkisia palveluja ei ole samassa määrin kuin muissa Länsi-Euroopan maissa. Myös asuminen, ruoka ja joukkoliikenne ovat Sveitsissä kalliita, Naef valottaa.

Laatu vei mukanaan

AMK-insinööri voi päästä urallaan pitkälle, mistä Robert Sgobero on hyvä esimerkki. Hän on yksi kolmesta laadun, ympäristön ja turvallisuuden neuvonantajasta armeijan logistiikkakeskuksessa Grolleyssä, Fribourgin kantonissa.

– Vastaan erityisesti laatukysymyksistä ja palvelen johdon tarpeita erilaisissa hankkeissa. Lisäksi pidän huolta tärkeimpien sidosryhmien tyytyväisyydestä, innovoinnista sekä organisaation jatkuvasta kehittymisestä, Sgobero kertoo.

Hän valmistui insinööriksi 1998 mikrotekniikan alalta. Ensimmäinen työpaikka oli sveitsiläisellä kellovalmistajalla Ronda AG:lla, jossa hän vastasi suunnittelu- ja projektitoiminnasta. Sitten Sgoberon perheyrityksessä tarvittiin apua, ja äiti pyysi poikaansa palaamaan kotiseudulle Jura-vuoristoon.

– Yrityksemme valmisti pihtejä kello-, lääke-, kosmetiikka- ja elektroniikkateollisuudelle. Vastasin tuotannosta ja teknisistä projekteista. Olin myös osa laatutiimiä, jossa otettiin tuolloin käyttöön ISO 9001 ja ISO 13485 -sertifikaatit, Sgobero muistelee.

– Innostuin toden todella laatuasioista, mikä johdatti minut myös nykyiseen tehtävääni.

Esiintymistaitoa kaivataan

Sgobero toimii Swiss Engineering -ammattiyhdistyksen Fribourgin osaston puheenjohtajana. Hän järjestää jäsenille erilaista toimintaa kuten yritysvierailuja. Siten insinöörit voivat kasvattaa verkostojaan ja tutustua eri alojen yrityksiin.

– Tapaamme silloin tällöin myös poliitikkoja. Ja meillä on kerran vuodessa iso aperitiivitilaisuus, jonka nimi on kuninkaiden aperitiivi, hän naurahtaa.

Insinööriksi voi Sgoberon mukaan valmistua perinteisen koulutuspolun lisäksi muitakin reittejä. Sveitsissä on tarjolla insinöörin oppisopimuskoulutus, jota seuraa pääsy ammattikorkeakouluun.

Toisen asteen reitti kulkee puolestaan lukion ja vuoden mittaisen käytännön työssäoppimisen jakson kautta ammattikorkeakouluun.

– Sveitsissä sanotaan, että parhaat insinöörit ovat suorittaneet oppisopimuskoulutuksen.

Sveitsiläisinsinöörien ongelmaksi hän näkee sen, etteivät he osaa myydä itseään ja osaamistaan. He työskentelevät yleensä kulissien takana kuin tiedemiehet laboratorioissa konsanaan.

– Nykyisin insinööreillä on paljon vastuuta, ja heidän pitäisi osata ilmaista itseään paremmin. Näitä taitoja ei oteta koulutuksessa riittävästi huomioon. Itse olen oppinut puhumaan julkisesti Swiss Engineering -järjestön erilaisissa komiteoissa ja yritysvierailuilla, Sgobero summaa.