Anneli Lohva aloitti työt Insinööriliitossa elokuussa 1985.
Anneli Lohva aloitti työt Insinööriliitossa elokuussa 1985.

Stadin friidu

vaihtaa vapaalle

Yli 40 vuotta Insinööriliiton talousasioita hoitanut Anneli Lohva muistuttaa jokaisen liiton toimistolla työntekijän tekevän työtä jäsenten puolesta.

Helsingissä syntynyt ja kasvanut Anneli Lohva tunnustautuu pesunkestäväksi stadin friiduksi, jolle Vantaalla asuminen on edelleen ”joutumista”, vaikka hän on viettänyt suurimman osan aikuisiästään Helsingin naapurikaupungissa.

– Pidän itseäni yhä stadilaisena, vaikka on toki sanottava, että välillä Helsingin keskustaan mennessäni minulle tulee olo, että olisin turistina vieraassa kaupungissa, Lohva sanoo.

– Helsinki on muuttunut lapsuudestani ja nuoruudestani, mutta kyllä minulle siellä silti tulee sellainen fiilis, että tämä on henkinen kotini.

”Täällä on ollut hyvä olla”

Lohvan työuran henkinen koti on Itä-Pasilassa Insinööriliiton toimistolla. Kun nuori Anneli astui 5. elokuuta 1985 liiton nelihenkiseen taloustiimiin, Insinööriliitto oli toiminnanjohtaja Juha-Veikko Kurjen komennossa, työntekijöitä hieman yli 30 ja siirtyminen ATK-aikaan alkumetreillä.

– Olin toimistolla toinen työntekijä, joka sai tietokoneen. Ennen minua sellainen oli vain tutkija Aila Tähtitantereella. Tänään tietokone ja älypuhelin ovat ensimmäisiä asioita, jotka uudelle työntekijälle annetaan, hän kuvaa työn muuttumista.

Lohva tuli taloustiimiin toimistoapulaiseksi. 40 vuoden aikana hänestä on tullut liiton talousasianhoitaja, joka pitää omalta osaltaan huolen siitä, että työntekijöiden palkat ja liitolle tulevat laskut maksetaan ajallaan, työaikakirjanpito ja loma-asiat ovat järjestyksessä ja niin edelleen.

– Olen viihtynyt Insinööriliitossa hyvin. Työ on pitänyt virkeänä, pitkin työuraa on tullut vastaan uutta opeteltavaa, Lohva sanoo.

– Koskaan ei ole ollut tunnetta, että en halua tulla töihin. Täällä on ollut hyvä olla ja tehdä töitä.

Me-henki vie eteenpäin

Lohvan mielestä ammattiliitossa tehtävä työ on mielenkiintoista ja antoisaa riippumatta työtehtävästä. Työssä onnistuminen vaatii tiimeiltä ja yksittäisiltä työntekijöiltä sen ymmärtämistä, että liiton tehtävä on edistää ammattikunnan ja yksittäisten jäsenten pärjäämistä yhteiskunnassa ja työelämässä.

– Tämä ei ole yksilöurheilua, vaan joukkuepeliä, jossa tulos ratkaisee. Parhaimmillaan työ näyttäytyy tiimi-, yksikkö- ja jopa liittorajat ylittävänä toimintana, jossa yhteinen tavoite on selvä ja me-henki vie asioita eteenpäin.

Lohvan mukaan hyvä työilmapiiri ja toisten ihmisten kunnioittaminen ovat kaikilla työpaikoilla edellytys sille, että tavoitteet saavutetaan.

– Täällä jos missä pätee sanonta, että asiat riitelevät, eivät ihmiset. Asioista voi ja pitääkin olla välillä eri mieltä, mutta sivistyneesti, hän opastaa.

Lohvan mukaan Insinööriliitolle on aina ollut ominaista tekemisen meininki. Tekemisen ja touhuamisen keskellä on osattava välillä myös pysähtyä miettimään, jääkö tekemisen alle jotain olennaista.

– Välillä tuntuu, että tekeminen on mennyt puuhastelun puolelle. On pidettävä mielessä jäsenkunta ja insinööriys eikä liiton toiminnassa yhteys niihin saa koskaan hukkua.

Liikuntaa ja mummoilua

Lohva jää eläkkeelle hyvillä mielin. Hyviä työkavereita hän jää kaipaamaan, mutta onneksi heitä voi tavata myös vapaa-ajalla.

Puuttuvien työpäivien tunnit täyttyvät jatkossa muun muassa liikunnalla.

– Juoksemaan en enää pysty, mutta teen pitkiä, 8–9 kilometrin sauvakävelylenkkejä, käyn salilla ja kotona on soutulaite. Eiköhän siinä aika kulu ja kunto kohene, hän myhäilee.

Osa ajasta kuluu 9- ja 14-vuotiaiden lastenlasten taksikuskina.

– Vaikka mummoilun parhaat ja ahkerimmat vuodet ovat varmaan jo takana, eiköhän kahden liikkuvan nuoren harrastuksissa minua tarvita edelleenkin. Olemme olleet tähänkin asti arkisin paljon tekemisissä. Jatkossa se on vaan helpompaa.

Myös jääkiekolla on tärkeä paikka Lohvan elämässä. Hän on vuosien ajan ollut taloudenhoitajana ja leiriemona Mikko Rantasen nimeä kantavassa jääkiekkoakatemiassa.

Mikko Rantanen Academy ry on 9–15-vuotialle jääkiekkojunioreille tarkoitettu valmennusympäristö, jossa sama porukka kokoontuu kuuden vuoden ajan viikon kesäleirille harjoittelemaan ja tapaamaan toisiaan.

– Kesäinen leiriviikko on jo vuosia ollut vuoden stressittömin viikko vuodessa. Hoidan paitsi leirin talout- ta, olen viikon ajan eräänlaisena leiriemona paikalla aamusta iltaan katsomassa, että kaikki sujuu suunnitelmien mukaan, Lohva kertoo.