Kesällä puhuttiin paljon Palvelualojen työnantajat Palta ry:n ja Ilmailualan Unioni IAU ry:n välisestä työriidasta. Sen keskeinen tekijä on, että parempien aikojen koitettua Finnairille työntekijät halusivat saada kompensaatiota palkankorotuksista, jotka he olivat menettäneet korona-aikana työntekijöiden joustaessa, kun yrityksellä meni huonosti.

Tämä ei käynyt työnantajaliitoille, koska maan hallituksen tuella Suomeen on saatu niin sanottu vientimalli, jonka mukaan kenenkään palkankorotukset eivät voi ylittää viennin päänavausta. Ylitystä ei sallita edes tilanteessa, jonka kaikki tunnistavat poikkeukseksi.

Työnantajat ovat muutenkin kunnostautuneet viimeisten vuosien aikana. Metsäteollisuus ry luopui aikoinaan yleissitovien työehtosopimusten tekemisestä yksipuolisella ilmoituksella. Teknologiateollisuus ry järjestäytyi uudelleen perustamalla valtakunnallisia työehtosopimuksia tekevän Teknologiateollisuuden työnantajat ry:n, senkin yksipuolisella ilmoituksellaan.

Samalla he siirtyivät käyttämään termiä ”valtakunnalliset työehtosopimukset” yleissitovien työehtosopimusten sijaan. Teknologiateollisuus ry haluaa kaikin keinoin luopua yleissitovista työehtosopimuksista, ja sen he silloin myös suoraan kertoivat.

Molempien alojen työnantajilla on täysi oikeus toimia kuten tekivät, mutta yksipuolisella toiminnalla on yleensä seurauksensa. Se ei ainakaan paranna suomalaisten työmarkkinoiden tilannetta tai lisää työntekijöiden haluja joustaa.

Työnantajaliitot ovat ottaneet neuvottelukierroksille yhä useammin tavoitteita, joista he eivät tingi. He eivät suostu muista työehdoista tai palkoista edes keskustelemaan ennen kuin nämä asiat on sovittu.

Mielestäni TES on aina kokonaisuus, jossa kaikista asioista pitäisi puhua ratkaisun löytymiseksi. Tämä kertoo työnantajaliittojen asenteista ja joustohaluista, joita samanaikaisesti kaivataan työntekijöiltä.

Insinööreillä on karvasta kokemusta, miten työnantajaliitot palkitsevat joustamisesta. 1990-luvun puolivälissä sovimme erittäin pienistä palkankorotuksista ja jopa palkanalennuksista, jotta suunnittelu- ja konsulttitoimistoja ei menisi konkurssiin. Palkintoa joustamisesta ei ole kuulunut. Päinvastoin joustamisen hintana alalla maksetaan selkeästi alempia palkkoja kuin insinööreille kuuluisi.

Monet alan työntekijät eivät olleet edes syntyneet jouston aikaan. 30 vuoden ajan alalla on maksettu joka kuukausi huonompaa palkkaa eikä loppua näy. Näin käy, kun kun työntekijät ovat hädän hetkellä solidaarisia yrityksiä kohtaan. Sama toistunee Finnairin tapauksessa.

Kaikkien on syytä miettiä, joustammeko jatkossa työehdoissa tai palkoissa, kun yrityksillä menee huonosti. Näin on asia etenkin insinöörialoilla, joilla teollisuuden työpaikkojen keskeisin tekijä on maailman suhdanteet, joihin emme voi vaikuttaa.