Valtatie 6 on totuttua hiljaisempi lähestyttäessä Imatraa. Poissa ovat venäläisten rekkojen ja turistien ökyautojen jonot, jotka vielä muutama vuosi sitten olivat tuttu näky kaakkoisen Suomen teillä.

Tilannekuva vahvistuu lyhyellä piipahduksella Imatran raja-asemalla. Rajan ylittävien matkailijoiden viime hetken ostosten tekemiseen tarkoitettu Scandinavian Market on kiinni; rakennus on seinässä olevan kyltin mukaan myytävänä. Hinta lienee sopiva, mutta potentiaaliset ostajaehdokkaat ovat harvassa.

Raja-asemalle johtava tie on aidattu hyvissä ajoin ennen asemaa. Viereisellä pyörätiellä pari venäjää puhuvaa pikkupoikaa morjestavat kameran kanssa touhuavaa toimittajaa.

Lähistöllä sijaitsevalta Ovakon terästehtaalta kuuluvat tuotannon äänet korostavat raja-aseman hiljaiseloa.

Tilanne on hankala

Imatran kaupunginjohtaja Matias Hilden sanoo suoraan, että kaupungin ratkaistavana oleva yhtälö ei ole helppo. Ukrainan sota iski kaupunkiin monesta suunnasta.

Venäläisten ostomatkailun tyrehtyminen näkyy paitsi kaupunkikuvassa myös alueen elinkeinoelämän tulovirroissa. Rajan ylittävän tavaraliikenteen katkeaminen vaikuttaa seutukunnan teollisuuteen, talouteen ja ilmapiiriin.

Rajansa on silläkin, mitä karjalaisella iloisuudella ja reippaudella voi paikata.

– Huippuvuosina meillä oli vuodessa satatuhatta venäläistä yöpyjää. Venäjä oli alueen metsäteollisuudelle merkittävä raakapuun lähde, Hilden sanoo.

– Nyt asunto- ja kiinteistömarkkinat ovat hiipuneet. Eihän se naurata, mutta tilanne on mikä on, ja elämä kaupungissa jatkuu.

Perusta pohjaa teollisuuteen

Imatralla on vahva teollinen historia. Stora Enson Kaukopään ja Tainionkosken laitokset työllistävät noin 1 100 työntekijää, Ovakon terästehdas noin puolet siitä.

Työllistäjänä Imatran kaupunki mahtuu kahden teollisuusyrityksen väliin noin 700 työntekijällään.

– Onneksi alueen teollisuuden vire on myönteinen, ja yrityselämän puolella on useita hyviä suunnitelmia. Talouden yleinen kehitys on toki niin meillä kuin muuallakin moniin investointeihin vaikuttava tekijä, Hilden kertoo.

Hyvä paikka asua ja yrittää

Muuttuneessa tilanteessa on pelattava omilla vahvuuksillaan. Hildenin mukaan kaupunki yrittää hillitä heikkenevää väestökehitystä tarjoamalla seuraavaa asuinpaikkaa miettiville kansalaisille laadukasta asumista.

Siihen Imatralla on luontaiset edellytykset. Kaupunkia halkova Vuoksi ja Saimaa ovat liikunnasta ja luonnosta pitäville ihmisille valtteja, joita kaikki kunnat eivät voi tarjota.

– Ponnistelut ovat tuottaneet myös tulosta. Olimme viime vuonna lapsiperheillä mitattuna maakunnan muuttovoittoisin kunta.

Ammattikorkeakoulutuksen loppuminen oli kaupungille takaisku, jota ei toivottu.

– Ilman muuta Imatra tarvitsisi myös toisen asteen jälkeistä koulutusta. Se on Imatran kokoisille kaupungeille vetovoimatekijä, Hilden sanoo.

Iso henkinen muutos

Keskustelu lipsahtaa takaisin kansainväliseen politiikkaan ja sen vaikutuksiin noin 25 000 asukkaan kaakkoisen Suomen kaupungissa. Hildenin mielestä aikaa kuvaa hyvin se, että Suomen ja Venäjän rajalle rakennettava aita on yksi alueen mittavimmista investoinneista.

– Ei täällä juuri kukaan rajalakia tai valtiovallan muita päätöksiä vastusta, mutta tilanne on monelle imatralaiselle hämmentävä. Täällä on vuosikymmenten ajan totuttu liikkumaan rajan yli.

Kaupunginjohtaja muistuttaa, että kanssakäyminen on ollut vilkasta, ja kaupungin asukkaista kymmenen prosenttia on venäjänkielisiä. Kanssakäymisen loppuminen on iso henkinen muutos, joka vetää monen imatralaisen surulliseksi.

– Samalla kuitenkin ymmärretään, että raja on pidettävä kiinni, ja naapureiden yhteiseloon on tullut katkos, jonka kesto ei ole meidän käsissämme, Hilden kuvaa.

Kotiin on helppo tulla

Imatrankoskella asuva Sami Karttunen on syntynyt Imatralla ja asunut insinööriopintojen jälkeen välillä Lappeenrannassa ja Pietarissa. Veri veti miehen kuitenkin takaisin syntymäkaupunkiinsa.

– Me karjalaiset olemme kotiseuturakkaita, Stora Ensolla työskentelevä Karttunen sanoo ja naurahtaa lauseen perään.

Hän on hyvä esimerkki nykypäivän ylemmästä toimihenkilöstä. Mies itse istuu Imatralla, tiimi on Ruotsissa ja työt ovat ympäri Eurooppaa. Tiimin tehtävä on huolehtia, että yhden maailman suurimman kuluttajakartongin valmistajan tuotantoon ei tule katkoksia.

– Imatra on minun ja perheeni kotipesä. Täällä on kaikki tarvittava: hyvä ja turvallinen paikka asua ja käydä koulua, lyhyet etäisyydet, erinomaiset harrastusmahdollisuudet, paluumuuttaja kehuu kotikaupunkiaan.

– Tämä on urheilu- ja kulttuurikaupunki, jossa etenkin kesäisin on paljon porukkaa erilaisissa tapahtumissa.

Työpaikkoja katoaa, uusia syntyy

Myös Karttusen työpaikka on tuttu ja turvallinen. Karttunen kertoo olevansa kolmannen polven ensolainen: sekä hänen isänsä että isoisänsä olivat töissä Enso-Gutzeitin, myöhemmin Stora Enson Imatran tehtailla.

Imatran asukasluku on vähentynyt 1980-luvun alun 36 000 asukkaasta yli kymmenellä tuhannella. Karttunen löytää väestökatoon selityksen.

– Imatra on tyypillinen suomalainen teollisuuskaupunki, joka kasvoi sodan jälkeen voimakkaasti. Teollisuuden automatisoinnin myötä tuotanto on vuosikymmenten varrella kasvanut, mutta yritykset tarvitsevat henkilöstöä aiempaa vähemmän.

Stora Enson Imatran tehtaat ovat tästä hyvä esimerkki: tehtaiden henkilöstömäärä on pudonnut noin kolmannekseen huippuvuosista.

– Kaupungin on pidettävä huolta siitä, että uusia työpaikkoja syntyy mahdollisimman paljon katoavien tilalle. Se on paras lääke hitaaseen näivettymiseen, sanoo keväällä Imatran kaupunginvaltuustoon ensimmäistä kertaa valittu Karttunen.

Kotiseutu vetää puoleensa

Lappeenrannassa toimivan Keyflow’n toimitusjohtaja Sari Peltonen on asunut Imatralla siitä lähtien, kun hän valmistui koneinsinööriksi Tampereen teknisestä opistosta. Paluu vanhaan kotikaupunkiin oli helppo valinta.

– Kävin syntymässä Ruokolahdella, mutta lapsuuteni ja nuoruuteni olen viettänyt Imatralla, hän muistelee.

– Imatra on ollut hyvä valinta asuinpaikaksi, vaikka työt ovat Lappeenrannassa. Täällä oli lapsiperheen halvempi asua, koulu oli lähellä ja kouluympäristö turvallinen, vuodesta 1995 Keyflow’n palveluksessa ollut Peltonen sanoo.

Peltonen kertoo lapsuudestaan ja nuoruudestaan Imatralla. Hänellekin Stora Enso on tuttu paikka. Äiti työskenteli Imatran tehtailla koneinsinöörinä.

– Siellä olin minäkin: aloitin opiskeluaikana korjausmiehenä, työnjohtajana ja myöhemmin suunnittelijana.

Naapurimaa tuli tutuksi

Myös kanssakäyminen Venäjän kanssa oli arkipäiväistä ja luontevaa.

– Siellä tuli paljon rampattua, Viipurissa, Pietarissa ja muualla. Jos ei muuta keksinyt, niin pystyi vaikka piipahtamaan polkupyörällä rajan yli Svetogorskissa.

Tytär on koulunsa käynyt ja aikuinen, mutta Peltonen ei keksi mitään syytä muuttaa Imatralta.

– Mihin sitä kotoaan lähtisi, sillä täällä on kaikki tarvittava. Kaunis luonto, Vuoksi ja Saimaa sekä loistavat liikuntamahdollisuudet ympäri vuoden, Peltonen kuvaa.