Viimeisten vuosikymmenten aikana fyysiset työterveysriskit ovat vähentyneet, mutta psyykkiset ja psykosomaattiset kuormitustekijät lisääntyneet.

– Työ on alkanut pyöriä entistä enemmän pään sisällä, terveystieteilijä Lauri Kokkinen kiteyttää.

Lisäksi alustatyön ja epätyypillisten työsuhteiden yleistyminen hämärtävät perinteisiä työntekijän ja yrittäjän roolia, mikä asettaa uusia haasteita työturvallisuudelle.

Kokkinen ja hänen kollegansa Hanna Nurmi Tampereen yliopistosta ovat laatineet Turvallista työtä -raportin työsuojelusta Teollisuuden palkansaajat TP:lle ja sen pohjalta suosituksia. Niitä ovat esimerkiksi psykososiaalisten kuormitusten hallinta, riskien ennakointi sekä esihenkilötyön kunnianpalautus.

Fyysiset riskit hyvin tiedossa

Raporttia varten haastateltiin neljää eri toimialan yritystä. Yrityksissä on varauduttu hyvin fyysisiin työturvallisuusriskeihin. Niissä on opittu tunnistamaan myös ilmastonmuutoksen riskitekijät, kuten ääriolojen lisääntyminen.

– Työturvallisuus on paljon laajempi kokonaisuus kuin pelkkää riskien minimointia. Se on osa kaikkea työtä, Nurmi sanoo.

Raportista ilmenee, että psykososiaalinen kuormitus, kuten työaikojen venyminen, stressi ja epävarmuus ovat keskeisiä työhyvinvoinnin haasteita. Riskien tunnistamisen koettiin olevan monessa yrityksessä silti vielä lapsenkengissä.

Psykososiaalisen kuormituksen taustalla on laajempi ilmiö, jota Kokkinen ja Nurmi kutsuvat elämän ylikuumenemiseksi.

Ihmiset kokevat työnsä yhä tärkeämmäksi, mutta samaan aikaan myös perhe-elämän ja vapaa-ajan merkitys kasvaa. Seurauksena saattaa olla tilanne, jossa ihminen käy sisäistä kamppailua omasta ajankäytöstään.

Kunnioitusta esihenkilöille

Kokkisen tutkimustyöhön Tampereen yliopistossa kuuluu suomalaisen työelämän kehityksen seuraaminen ja ennakointi. Hänen mielestään nykyisessä työelämässä esihenkilön asema on haastava.

– Vaikka esihenkilöillä olisikin halua auttaa omia alaisia jaksamaan, tilanne on hankala. Toimenkuvat kattavat paljon eri tehtäviä ja ovat pirstaleisia, ja alaisia saattaa olla paljon, Kokkinen summaa.

Hänen mukaansa esihenkilöillä ei ole aina riittävää koulutusta tai valmiuksia tunnistaa ja käsitellä jaksamiseen liittyviä kuormitustekijöitä. Vaikka kaikkea vastuuta ei voida esihenkilöille sälyttää, heillä on keskeinen rooli työtehtävien suunnittelussa ja työyhteisön jaksamisen tukemisessa.

Eriarvoistuminen on riski

Kokkinen arvioi, että suomalainen työelämä ja työturvallisuus etenevät kokonaisuutena myönteiseen suuntaan. Kehitystä vauhdittavat sekä työelämän muutosvoimat että sitä ohjaavat rakenteet.

Suomessa työmarkkinaosapuolet ja hallitus ovat perinteisesti pystyneet sopimaan keskeisistä uudistuksista. Kokkinen uskoo, että yhteistyömalli toimii myös jatkossa.

Hän nostaa kuitenkin esiin huolen työelämän sisäisestä polarisaatiosta. Tilastojen perusteella työpaikkojen välinen eriytyminen hyviin ja huonoihin on jo nähtävissä. Vaarana on, että kaikki työntekijät eivät pysy mukana myönteisessä kehityksessä.

Eriarvoisuuden kasvu työelämässä voi Kokkisen mukaansa muodostua merkittäväksi riskiksi. Hän on huolissaan itsensätyöllistäjien asemasta.

– Alustatyöntekijöillä ja muilla vastaavilla toimijoilla ei ole samanlaisia rakenteita tukemassa kuin palkansaajilla. Heidän mahdollisuutensa viedä asioita eteenpäin ovat ainakin toistaiseksi varsin rajalliset.

Puheenaihetta myös kahvipöytiin

Kokkisen mukaan raportti on saanut myönteistä palautetta ja täyttänyt tarkoituksensa herättämällä työpaikoilla keskustelua.

– Aihetta on käsitelty ammattiliitoissa ja työyhteisöissä nimenomaan käytännön tasolla eikä pelkästään akateemisissa piireissä, Kokkinen iloitsee.

Raportissa on nostettu esiin riskien ennakointi sekä onnistumisten ja hyvien käytäntöjen jakamisen merkitys työyhteisöjen välillä.

■ Lue lisää: tpry.fi